The GazettE @The Circus Helsinki 10.6.2016

Pitkä odotus palkittiin jälleen, kun The GazettE ilmoitti saapuvansa Suomeen kolmen vuoden taukonsa jälkeen.

Tämä pitää ehdottomasti paikkansa, sillä keikka oli kaikkea muuta kuin mahtava! Jos edellisestä keikasta jäi huono maku suuhun, niin tämä kyllä oli ehdottomasti parannusta viime kertaiseen. Bändi otti hienosti kontaktia yleisön kanssa ja meno lavalla oli mieletöntä. Lavaefekteistä puhumattakaan!

 Mutta siirrympä nyt ensiksi kertomaan miten meidän aamumme oikein lähti käyntiin kyseisenä päivänä. Kaverimme oli tosiaan tullut jälleen luoksemme hieman pidemmäksi aikaa, koska hänkin halusi tulla kanssamme keikkailemaan. Oli taas mukava höpötellä Gazesta ja muistella viime keikkaa, joka ei tietenkään ollut yhtä upea kuin tämän kertainen. Kävimme läpi The GazettEn keikkabokseja ja odotimme innolla tulevaa päivää. Se tosin ei ollut lainkaan houkuttavaa, kun jouduimme heräämään lauantaiaamuna tajuttoman aikaisin, koska halusimme olla Helsingissä ennen seitsemää, jotta ehtisimme jonotusnumero arvontaan. Numeroiden arvonta alkoi tosiaan seitsemältä, joten Hämeenlinnasta jouduimme lähtemään jo viideltä Onnibussilla.

Lauantaiaamu alkoi aavistuksen harmaana, sillä päiväksi oltiin lupailtu vesisadetta. Me olimme onneksi varautuneet säähän, joten meillä oli tarvittavat vaatteet mukana (sateenvarjoista puhumattakaan). Heräsimme tuona aamuna puoli neljä, jolloin avopuolisoni lähti käyttämään koiriamme lenkillä. Koiratkin olivat hieman ihmeissään, että mitä nyt tapahtuu, eikä chihumme olisi jaksanut millään lähteä ulos niin aikaisin. Kukapa muukaan haluaisi herätä tuohon aikaan? Olisihan siinä itse kukin mielellään kääntänyt vielä kylkeä ja jatkaa unia! Saimme koiranhoitajan siksi päiväksi vahtimaan poikiamme, joten turvallisin mielin pääsimme viettämään kivaa päivää Helsinkiin.

Lopulta pääsimme lähtemään neljän hujakoilla  kohti Onnibussin pysäkkiä. Meiltä on keskustaan sellainen 4km matka, jonka kävelimme reippaasti tuona aamuna. Busseja ei lähtenyt tuohon aikaan tai olisi lähtenyt, mutta emme halunneet ottaa riskiä, että myöhästyisimme Onnibussista, joten kävely oli tuona hetkenä paras vaihtoehto. Nopeastihan tuo matka sujui ja varttiavaille viisi odottelimmekin jo Onnibussin saapumista, joka tosin oli inhottavasti myöhässä sinä aamuna! Ei onneksi paljoa, mutta ehtihän siinä huolestumaan, että missähän se bussi mahtaa olla, kun kello alkoi ylittämään kello viittä uhkaavasti. Onneksi Onnibussi lopulta saapui, joten pääsimme ahtautumaan täyteen bussiin tavaroidemme kanssa. Ensimmäistä kertaa matkustimme kyseisellä bussilla ja vaikka tuona aamuna olikin todella ahdasta matkustaa, niin se ei meitä haitanneet! Oli ihana päästä Helsinkiin halvalla, joten Onnibussin palveluita tulemma kyllä jatkossakin käyttämään. Oli hyvä, että saimme sellaisen tänne Hämeenlinnaankin takaisin. Matka sujui minusta yllättävän nopeasti. Oli ihana, kun bussissa pystyi vähän torkahtelemaankin.

Helsinkiin päästyämme suunnistimme kulkumme kohti kamppia ja Circusta.  Paikalle oli saapunut myös muutamia muitakin faneja, mutta ei niin paljoa mitä oli odottanut. Jännityksestä ja hieman kylmästäkin hytisten odotimme, että kello alkaisi lähenemään seitsemää. Vaikka vaatteita oli tarpeeksi päällä niin silti oli hirveän kylmä, kun aurinko ei ollut vielä kunnolla noussut! Ennen jonotusnumeroiden alkua tapasimme erään toisenkin kaverimme, joten oli mukavaa vaihdella muutama sananen hänenkin kanssaan. Aika kului kamalan pitkältä tämän aamuisen odottamisen suhteen, mutta pian järjestyksenvalvojat (J-rock-Suomi) käski kaikki aamuvirkiut paikalle, jossa tämä kyseinen järjestyksenvalvoja alkoi kertomaan ohjeita jonottamisen suhteen.

Meillä tosiaan oli VIP-liput keikalle, (sisälsi aikaisemman pääsyn sisälle ja bändin  tapaamisen keikan jälkeen) joten innolla odotimme mikä jonotusnumeron saisimme arvonnasta. Tuo VIP-tilaisuus oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä näkemään kyseistä bändiä, koska tällaistä ei koskaan oltu järkätty aikaisemmin ja tuskin koskaan enää tullaan järjestämäänkään, joten olihan VIPIT aivan pakko saaada! Sen verran isosta bändistä oli kyse, että oli pakko uhrata kalliiseen lippuun rahaa. Ottaen huomioon, että alkuun emme edes saaneet VIP-lippuja, kun yritimme niitä saada silloin, kun liput tulivat myyntiin. Ostimme silloin harmiksemme normiliput ajatuksella "Jos normiliput loppuvat yhtä nopeasti kuin VIP-liput". Näin ei kuitenkaan käynyt vaan normilippuja oli vielä pitkälle kesäkuuhun myynnissä ja taisi olla vielä ennen keikkaakin, mutta onneksi saimme normiliput myydyksi ja hommattua pitkän kaavan kautta VIPIT itsellemme. Nämä saimme, kun VIP-lippuja alkoi tulemaan uudestaan myyntiin, kun muut eivät niitä lunastaneet. Meidän kaverimme sai kyttäämistekniikalla ostettua meille yhden ja toisen saimme yöllä, kun lippuja alkoi tulemaan uudestaan myyntiin. Oli kyllä jännät paikat! Mutta olisi kyllä harmittanut suunnattomasti, jos emme olisi näitä lippuja saaneet. 

Edellisellä kerra liput olivat paljon hienompia!

 Mutta tosiaan... Jonotusnumeroon palaten... Saimme nostettua purkista numeron 65! Tämän numeron ansiosta pääsimme toiseen riviin keikalla, joten numero ei ollut lainkaan paha. Eikä 11tunnin jonottaminenkaan ollut ollenkaan niin tuskallista mitä olisi luullut. Siinä jonottaessa ehti myös hyvin höpötellä samaisen kaverin kanssa, joka nähtiin jo aiemmin aamulla, koska he olivat meidän edellä jonottamassa. Meidän vieressä tosin oli aika ikäviä ihmisiä, jotka eivät totelleet jonotuskäytäntöä ja josta jouduimme ilmoittamaan J-rock Suomelle, koska olivat olleet poissa  jonosta aivan liian kauan, joten huomautimme tästä valvojille, jotka taas vuorostaan antoivat näille jonottajille varoituksen. Minusta hyvä henki on kaikkein tärkein tuollaisessa jonottamisessa, joten alkoihan se ottamaan päähän, kun muut eivät noudattaneet ohjeita. Puoltuntia oli maksimi aika, kun sai poistua jonosta, mutta nämä kaksi olivat poissa yli tunnin! Avovaimoni huomautti tästä, kun nämä kyseiset ihmiset tulivat paikalla ja vastaukseksi saimme vain töykeän "Kyllä minä sen tiedän" kommentin. Olivat jotain ulkomaalaisia, joten kai he sitten olettivat, että saavat perseillä miten tykkäävät, kun maa ei ole heidän omansa. Viimeksikin GazEn keikalla oli kuulemma ollut vaikeita ulkomaalaisia, mutta onneksi heistä ei ollut enää haittaa, kun jonotustiimi kävi heitä varoittamassa.

Tämä aamuinen kaveri lupasi meikata minut keikkajonossa ja meikeistä tulikin todella nätit. Emme jaksaneet aamulle ruveta tuhertamaan naamaa, joten kaikkein parempi oli meikata jonossa. Syömässäkin kävimme ja napsimme herkkuja päivän aikana. Avovaimoni lakkasi myös kynteni joista tuli nätit myös! Ihmeen vähän joutui keksimään tekemistä, sillä olimme hyvin varautuneet kaikkeen. Sadekaan ei haitannut, kun meillä oli monta sateenvarjoa mukana joiden alle teimme linnoituksen sadetta vastaan. Ahdistavin hetki jonottamisessa oli, kun eräs sekopäinen (varmatenkin narkkari) tuli yllättäen meidän luoksemme  ja kysyi "Mitä lääkkeitä sulla on tuolla pussissa" ja osoitti mun lääkepussia jonne olin kasannu meikkejä mukaan..... Vastasin vaan tyyneen rauhallisest, että ihan vaan meikkejä siellä on, jolloin avovaimoni käski hänet  painumaan muualle. Tästähän tämä ihana miekkonen rupesikin aukomaan päätään ja huorittelemaan. Huvittavin lause miehen suusta kuitenkin oli, kun hän käski meidän painumaan Justin Bieberin keikalle lutkuttamaan sen munaa..  Harmi, että jouduimme tuottamaan miehelle pettymyksen, sillä oli kyse aivan toisenlaisesta bändistä ja keikasta.
 

Meikit ennen keikkaa

Meikit, kun pääsi kotiin! Eivät ihan hirveästi olleet levahtaneet ^_^

Ennen keikalle pääsyä meille tultiin tuomaan meidän fanclub ja VIPlahjat. Fanclubahjaksi saimme kiertuerannekkeen ja VIPlahjana oli laulajan suunnittelema t-paita. Oli siis ihan mukava saada pientä ekstraa keikalta! Tämän jälkeen ei mennytkään enää kauaa, kun vippejä alettiin päästämään sisälle Circukseen. Aluksi meillä oli suunnitelemana se, ettei jäädä myyntipöydän luokse vaan rynnätään suoraan saliin ottamaan hyvät paikat, mutta sisälle päästyämme myyntipöydän luona ei oleskellut paljoakaan ihmisiä, joten pääsimme hyvin puikkelehtimaan tiskille. Mukaan tarttui iso juliste, kassi, avaimenperä ja rannekkeita. Ostokset tehtyämme pääsimme saliin jossa ei ollut edes montaa  ihmisiä vielä! Tämän ansiosta pääsimme toiseen riviin odottelemaan varsinaisen keikan alkua. Oli ihan mahtava fiilis, kun olimme niin edessä ja kun olimme vain katselleet GazEn livebokseja niin se tunne vain vain niin uskomaton, että sitä oikeasti pääsi toiseen riviin suositun bändin keikalla. Vihdoinkin pääsi myös näkemään keikkaa kunnolla, sillä minä 150cm en tosiaan nähnyt viime keikalla mitään!! Nyt näin koko keikan ihan alusta loppuun ja nautin näkemästäni todella paljon..

Shoppailut keikalta!

Kuva lavan edestä.

Ainoa miinus koko keikassa oli, ettei Circuksesta meinannut saada mitään selvää laulusta huonon äänentoiston takia. En siis muista juurikaan mitään biiseistä, mutta sitä varten löysin biisilistan, jonka voin tänne laittaa esille. Oli sinällään harmi, kun pääsi suhteellisen eteen niin olisi luullut, että sieltä olisi jotain kuullut, mutta ei.. Joissain kertosäkeistä havahtui hereille, että hei... Tämä onkin se ja se biisi mikä on menossa. Mutta mielummin minä tahdon nähdä keikasta jotain, joten kuuleminen ei ollut niin tärkeää. Hommasimme ennen keikkaa korvatulpat, joten ne hieman sentään auttoivat asiaan. Encore huuto oli yksi suosikeistani keikan aikana! Encore huudot bändin lähdettyä lavalta  kuuluivat tasaisena virtana, eikä meinannut loppua ollenkaan! Oli kyllä niin upean kuuloista ja sen ansiosta saimmekin Gazetot takaisin lavalle. Hienoa! Sellaista encorea en ole kuullut millään keikalla ja toivonkin, että kyseinen bändi arvosti huutoamme, joka varmasti kuului myös takahuoneeseen. Kuulimme sekä vanhaa, että uuttakin tuotantoa. Kyseessä oli tosiaan Dogma kiertue.

 Settilista:

1. DOGMA
2. RAGE
3. Vortex
4. FADELESS
5. Gabriel on the Gallows
6. BIZARRE
7. Dripping Insanity
8. OMINOUS
9. The Suicide Circus
10. INCUBUS
11. UGLY
12. UNDYING
13. Filth in the Beauty
Encore:
1. Headache Man
2. COCKROACH
3. Tomorrow Never Dies
  

Kuva otettu JaME's website sivulta

 
Keikan loputtua oli vuorossa VIP-tilaisuus, jossa pääsimme kättelemään bändiläisiä. Me olimme ekoina jonossa, joten olihan se todella jännittävää, kun meidät pyydettiin ensimmäisiksi paikalle. Kai, joka on bändin rumpali on yksi suosikeistamme (minun ja avovaimon), joten hänen näkemistään jännitimme kovasti. Kaverimme teki kirjoitti käsiimme "TEAM Kai" josta Kain nimi oltiin kirjoitettu kanjeilla. Pitihän tämä hieno kokemus ikuistaa jotenkin ja näyttää Kaille, että ainakin Suomessa hänellä on paljon faneja! Kättelytilaisuus tuntui menevän nopeasti ohi, mutta minua lämmittää vieläkin muisto Kaista, joka ihastellen jäi katsomaan käsivarsiani, kun näytin niitä herralle. Kain "Oooh!", jolloin  hän sanojensa päätteksi silitti sormellaan käsivarttani, joka tuntui aivan uskomattomalta. Avovaimoni oli kätellyt heitä ennen minua ja saanut Kain hymyilemään ja näyttämään peukkua. VIP-tilaisuus oli meidän osaltamme ainakin todella onnistunut! Saimme muuten napattua keikalta Aoin plektran ja Uruhan tai Rukin juomapullon! 

TEAM Kai!

Aoin plektra ja Uruhan tai Rukin juomapullo!!

Keikan loputtua lähdimme tallustelemaan Helsingin yöhön. Junamatka sujui ongelmitta, vaikka samassa vaunussa olikin juopuneita ja ahdistavia ihmisiä. Onneksi heistä ei ollut sen suurempaa ongelmitta, joten selviydyimme hyvin Hämeenlinnaan takaisin. Juna-asemalta nappasimme taksin, sillä olisi ollut aivan turhaa lähteä siihen aikaan yöstä kävelemään niin pitkää matkaa kotiin. Kotona meitä odotti iloisia hännänheiluttajia, joilla tuntui olevan kamala ikävä, vaikka olivatkin viettäneet aikaansa koiravahdin kanssa päivän onnistuneesti.

Kiitos The GazettE! Toivottavasti näen teidät pian uudestaan.

6.5.2016 Satsuki @ Gloria Helsinki

Viime keikkapostauksesta onkin aikaa, sillä viimeisin minulta tullut keikkapostaus tuli vuosi sitten, kun Hitto kävi täällä Suomessa meitä viihdyttämässä. Oli ihana päästä ulos tuulettumaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia Satsukilta ja vieläpä kaikenlisäksi hyvässä seurassa.  Oli ihana päästä näkemään tämä artisti viimein!

Kaverimme saapui luoksemme keskiviikkona, jotta hän ehtisi oleskella meillä hyvän aikaa ennen keikan alkua. Hän lähti vasta lauantaina, joten siinä olikin hyvin aikaa vaihdella myös kuulumisia. Kaveri asustelee kauempana, joten emme kovin usein pääse näkemään. Yleensä hän tulee kanssamme keikoille, joten silloin me näemme toisiamme. Hänkin pitää japanilaisesta musiikista, joten puhuttavaa ainakin riitti ja paljon.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun saimme pyydettyä erään toisen kaverini meille koiravahdiksi, joten stressattavaa löytyi myös senkin puolelta. Onnekis kaverimme viihtyi poikiemme kanssa ja oli jopa sitä mieltä, että jos haluamme joskus lähteä jonnekin pidemmäksikin aikaa niin hän voisi ottaa koirat luokseen. Ajatus tuntui kutkuttavalta, mutta saa nähdä, koska raaskimme jättää koiria niin pitkäksi aikaa kenellekään. Nuo, kun ovat meissä sidoksissa kaiken aikaa, joten eihän niitä raaskisi heivata muuallekaan. Tuo oli kuitenkin ihana kuulla, että hän pärjäisi poitsujen kanssa ja oli hän pärjännyt myös sen parisen tuntia, jonka "joutui" koiriemme kanssa olemaan. Stressiä siis kului tuohon päivään paljon, mutta kaikki meni onneksi suunnitelmien mukaan!

Saavuimme Helsinkiin puoli viideksi, joten saimme puolisen tuntia (vähän yli) odotella, että pääsisimme sisälle Glorialle. Meillä kaikilla kolmella oli VIPIT, joten pääsimme muita aikaisemmin sisälle jo fiilistelemään.  Vippiin kuului Satsukin tapaaminen (meet and greet) ja kuvaukset herran kanssa! Kyllähän tuo kuumotteli jo hyvän aikaa ennen keikan alkua, mutta siitäkin jännityksestä päästiin, kun meidät lopulta ohjattiin sisälle ja Glorian yläkertaan, jossa tilaisuus järjestettiin.

Saavuttuamme yläkertaan, meille ojennettiin ilmaiset julisteet, joita Satsuki oli meille antamassa. Tämän jälkeen meidät ohjattiin istumaan ja odottamaan, jotta kuvaukset Satsukin kanssa saataisiin valmiuteen. Yläkerta oli pieni ja ahdas, mutta hyvin saimme aikaiseksi lopulta jonon (vaikka kukaan ei alkuun meinannutkaan uskaltautua ensimmäiseksi), joten sähläystä riitti senkin osalta. Pieni paniikkikin meinasi iskeä, sillä eräs Glorian työntekijöistä pian ilmoitti, että kuvat otettaisiin omilla kännykameroilla ja minähän olin hienosti jättänyt puhelimeni narikkaan! Millalla onneksi oli puhelin mukana, joten hänen omallaan saimme otettua hyvin kuvat ennen keikkaa. Puhelimen sai antaa naisjärjestelijälle, joka sitten nappasi kuvat todella onnistuneesti. Se olisikin ollut näky, jos minun olisi pitänyt ottaa kuvat tärisevillä käsilläni! Mokasin kuitenkin hieman kuvan ottamisen jälkeen, sillä en meinannut antaa Satsukille halausta. Olin kai liian hämmentynyt kuvaamisen jälkeen, että Satsukin piti itse napata minusta kiinni ja antaa halaus! Olisi kyllä jälkikäteen harmittanut, jos halaus olisi jäänyt välistä.

Yhteiskuva Satsukin kanssa ^-^

Pääsimme kuvauksien jälkeen lähtemään saliin, josta saimme hyvät paikat aivan lavan edestä! Meillä on ollut jo pidemmän aikaa hyvää keikkatuuria eturivin suhteen, joten siellä me olimme nytkin. Ryysistäkään ei ollut, joten lavan eteen pääsi vaivattomasti pujahtamaan. Milla kävi myyntipöydältä ostamassa meille chekejä ja chekikuvaukset Satsukin kanssa, joten siinäkääkään kohdin ei tarvinnut pelätä, että joku tulisi ja veisi Millan paikan eturivistä. Vaikka ihmisiä ei ollutkaan paljon niin silti ilma väreili jännittynyttä keikkatunnelmaa.

Juliste keikalta!

Satsukin lämppärinä toimi tuttu suomalainen visual kei  bändi FAEK, joka aikoinaan lämppäsi myös ihanaa ADAMSIA samaisessa paikassa. Oli outoa nähdä FAEK, mutta samaan aikaan olo oli tuttu ja turvallinen. Shotan poismeno ADAMSISTA  oli tosi raskasta ja kesti hyvän aikaa ennen kuin ajatukseen oikeasti tottui. Tämän vuoksi FAEK olikin tehnyt Shotan muistolle kappaleen "Rest in Peace", joka sai liikutuksen kyyneleet nousemaan silmiin. Ei tällaistä kappaletta ollut osannut odottaa kuultavaksi, sillä herrat täräyttivät kyseisen biisin aivan yht`äkkiä, joten liikutukselta ei voinut välttyä.

Mutta viimein saimme itse Satsukin lavalle! Satsukin kohtaaminen oli kaikkea sitä mitä olin odottanutkin. Hän oli todella kaunis ilman meikkiäkin, vaikka sellaisena monet varmasti ovat tottuneet hänet enimmäkseen tuntemaan. Hänen nykyinen tyylinsä iski minuun ainakin todella paljon ja olinkin keikan jälkeen, että "Ei tuo mies edes mitään meikkiä tarvitsekaan!". Satsuki otti yleisöön kontaktia ja moneen kertaan meidän kanssa höpöttelikin. Vaikka hänen uusimpia kappaleitaan ei kovin hyvin vielä tuntenutkaan niin silti hänen biisivalinnoissaan pysyi mukana. Headbangattua tuli myös ensimmäistä kertaa, vaikka niskat siitä hieman kärsivätkin. Musiikki siis osui ja upposi syvälle! Näin keikan jälkikäteen harmittaa, ettei hänen uusimpia levyjään tullut ostettua keikalta, mutta saahan noita levyjä hommattua myöhemminkin. Chekit olivat tärkeitä, sillä ne menevät aina nopeasti, joten niitä haalimmekin tällä kertaa paljon.

Settilista:

1. Apocalypse
2. Artemis
3. Lily
4. Burning out
5. Crying
6. Inside
7. Romance
8. Revelation
9. Berserker

Encore:
10. Pray for the sun
11. Twilight
 

Pic from Satsuki`s fb

Lily osottautui minun lempparikseni, joten se oli mukava kuulla keikalla. Se taisikin olla ainoa, jonka tunsin nimeltä. Hyi minua! Mutta tästä onkin hyvä aloittaa biisien kuunteleminen ja niiden tunteminen paremmin, kun keikka on ohi. Toivon kovasti, että Satsuki tulisi vielä ensi vuonakin täällä Suomessa käymään. Tämä oli hänen ensimmäinen Suomen keikkansa, joten toivottavasti hänelle välttyi sekin, ettemme me niin kamalan ujojakaan olleet! Hän kun niin vitsaili erään puheensa aikana, vaikka huomasi meidän syttyvän enemmänkin siitä, kun hän tuli aivan lavan eteen hengailemaan. Ihana mies kertakaikkiaan! Hieman kuitenkin harmitti, kun keikka jäi niin kamalan lyhyeksi. Onneksi Satsuki kuitenkin saapui encoreen, sillä emme halunneet hänen lähtevän aivan heti, joten pidimme kyllä siitä huolen, että huutomme ja rymimämme kuuluivat varmasti Satsukille takahuoneeseen. Satsuki vielä ennen keikan loppumista otti meistä yhteiskuvan lavan edestä sekä videokuvasi hänen tulevaan musiikkivideoonsa.

Pic from Satsuki`s fb

Keikan jälkeen saimme vielä nimmaritilaisuuden Satsukin kanssa ja chekikuvaukset, jotka olimme aikaisemmin ostaneet. Tällä kertaa jopa onnistuin halaamaan häntä enkä luikkinut karkuun. Minusta kuitenkin shoottikuva oli paljon parempi kuin tuo chekikuva, vaikka käteni ovatkin kuvassa jotenkin todella typerästi. Ehkä minua kuitenkin jännitti paljon enemmän mitä ajattelin samalla, kun yritin kuunnella kuvaajaa, joka meistä otti kuvat. Tai sitten se johtui vain Satsukista, joka vain oli niin ihana ja hurmaava oma itsensä.

Chekikuvauksiin ei mennyt kauaakaan, sillä harva oli sellaisen ostanut, joten nimmaritilaisuus itsestään kului todella nopeasti. Saimme nimmarit yhteen julisteeseen sekä hänen chekiinsä. Satsuki nauroi nähdessään kyseisen chekin itsestään ja oli aivastaa sen päälle, kun häneltä sattui pääsemään aivastus juuri sillä hetkellä. Nolona hän pyyteli anteeksi "Gomennasai" ennen kuin nimmaroi chekinsä. Satsuki vielä lopuksi kysyi minulta, että tuliko meidän yhteischekistämme hyvä, kun hän sattui sen näkemään samalla kädessäni, kun ojensin chekiä nimmaria varten. Tyhmänä jäin vain tuijottamaan ennen kuin tajusin lopulta vastata! En tosin ole varma, että näkikö tai kuuliko hän sitä, mutta tuli ainakin hyvä mieli, kun hän sellaista minulta kysyi.

Shoppailut keikalta!

Satsukin keikasta siis jäi todella hyvä fiilis, joten tämä vuosi keikkojen osalta alkoi hyvin. Seuraavaksi jäädään odottelemaan The GazettEn keikkaa, joka onkin jo ensi kuussa. Sinnekin on Vipit, joten saa nähdä millainen keikkaelämys siitä tulee! 

9.5.2015 HITT @ Gloria, Helsinki

Vielä kun keikka on jotenkuten tuoreessa muistissa niin pitääpi raapustaa tänne hieman fiiliksiä kyseisestä keikasta. HITT tosiaan teki päätöskeikkansa Suomessa ja tuota ihanaa miestä me pääsimmekin katsomaan yhdessä avovaimoni kanssa. Tämä keikka oli ehkä hämmentävin ikinä, sillä se poikkesi niin paljon aiemmista keikoista, mutta luulen, että HITTON jazzahtava musiikkityyli oli osana asiaan. Alkuun oli paljon ongelmia ennen kun keikka pääsi alkamaan, joten sekin teki kyseisestä illasta huvittavan. Hyvällä tavalla tietenkin ja tästä saakin kiittää HITTOA siitä miten hän osasi hauskuttaa ihmisiä välispiikeillään, vaikka ongelmia lavalla olikin, Ehkä kaikessa oli syynä myös kiireellinen aikataulu, joka verotti pahasti osansa. Mutta tästä kaikesta huolimatta keikka oli mahtava! Olen siis todella iloinen, että pääsin näkemään tämän karismaattisen ja flirttailevan herran livenä. Ja kyllä.... tätä herraa ei voi kuvailla millään muulla tapaa, sillä HITT osasi viedä totaallisesti jalat alta ja jättämään muutamia sydämenlyöntejä välistä.

Oma lippuni hieman kärsi keikan aikana :"3 

Hellocon järjestettiin samana viikonloppuna Gloriassa, joten senkin puolesta aikataulut olivat varmasti kiireelliset. HITT oli monissa muissakin maissa esiintynyt coneissa, joten nytkin hän esiintyi Helloconin iltabileissä. Se pisti hieman harmittamaan, sillä paikalla ei pahemmin ollut porukkaa. Facen Glorian tapahtumaryhmässä näytti, että osallistujia olisi ollut yli 60 (joka olisi ollut tässä kohdin ihan mahtava määrä), mutta todellisuudessa paikalla oli paljon vähemmän. Joko conilaisia ei oltu infottu tarpeeksi illan esiintyjästä tai sitten heitä ei vain kiinnostaneet jäädä katsomaan HITTOA.  Luulisi, että Japanilainen ja varsin komea mieslaulaja olisi vetänyt puoleensa enemmän katsojia ja varsinkin conilaisia. Meillehän tämä oli vain hyvä juttu, sillä pääsimme keikalla jälleen eturiviin, joten olihan siinä toki puolensa. HITT kuitenkin olisi ansainnut enemmän yleisöä ja sitä, että ihmiset olisivat näyttäneet intoaan enemmän! Paikalla oli suurimmaksi osaksi vain seisoskelevia ihmisiä, jotka latistivat varmasti myös laulajan tunnelmaa. Vasta loppua biisien aikana ihmiset alkoivat hieman riehaantua enemmän. Se oli kummallista, sillä paikalla oli myös katsomassa sellaisiakin, jotka olivat nähneet tämän herran aikaisemminkin. Tuttuun tapaansa lavalle oltiin jätetty catwalk, joten herra pääsi liikkumaan lavalla vapaasti.

Mutta  tosiaan... Saavuimme Helsinkiin seitsemäksi, joten jouduimme jonottamaan sisälle pääsyä puolitoista tuntia. Hellocon loppui seitsemän aikoihin ja HITT alkoi soittamaan yhdeksältä, joten pääsimme sisälle Glorialle vasta puol ysin aikoihin. Tuossa aikana oli luultavasti todella vähän aikaa tehdä sound checkiä ja muita järjestelyitä ja sen kyllä kuuli koko keikan ajan. Piano varsinkin kuulosti siltä kuin se olisi ollut epävireessä ja HITTOSTA näki, että mies oli sen osalta turhautunut. Häntä siis kävi sääliksi, sillä piano on yksi osa hänen esiintymistään. Kuitenkin herra yritti peitellä harmistustaan parhaansa mukaan, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän niin olisiko nämäkin ongelmat saaneet korjatuksi ajoissa? Se ei kuitenkaan vähentänyt herran energiaa, sillä HITT tuntui nauttivan siitäkin huolimatta lavalla. Milloin hän hyppi taikka pomppi esiintymisensä lomassa tai tuli flirttailemaan yleisön kanssa. Tämä varsinkin oli ihan huippua, että kaikesta huolimatta hän otti kontaktia yleisöön, vaikka suurin osa ei ollutkaan aivan messissä hänen kappaleissaan. Voitte vain kuvitella miltä tuntuu kun herra astelee muutaman sentin päähän lavan reunaan ja luo suoran katsekontaktin ja laulaa sinulle.. Se on jotain niin ihanaa, että väkisinkin tuollainen ele saa hämmentymään ja posket hehkumaan. Onneksi paikalla oli myös ihmisiä, jotka osasivat nauttia keikasta, joten emme olleet aivan yksin fiiliksiemme kanssa! Kuten sanoin niin porukkaa olisi voinut olla enemmän.

Bussimatkat on ihania!

En kovin hyvin tunnista herran kappaleita ulkoa  tai lähinnä sitä millä HITT aloitti keikkansa. Mutta siitäkin huolimatta sain kuulla paljon lemppari kappaleitani. Mm: Melancholy to boku, Desole, With you ja Sakura Romance. Tapani mukaan pillahdin itkuun With youn aikana, sillä olin odottanut kuulevani tämän suosikki kappaleeni ja totaallisesti vain liikutuin kun herra tämän päätti soittaa keikallaan. Olihan se tietysti odotettavissakin, sillä kiertueensa kulki nimellä HITT To my dearest Piano ja With You nimenomaan on yksi hänen piano kappaleitaan. Minua hieman hävettikin itkeskellä niin pienen väkijoukon keskellä, mutta ainakin sain nauttia tuosta hetkestä paljon. HITTON ääni on vain niin täydellinen ja varsinkiin nämä herkät piano balladit saa hänen äänensä heräämään eloon. Kuulin myös muutaman sellaisenkin, joista en niin pahemmin tykännyt (Arabian summer giragira night ja Handsome rock`n roll).. Minusta on kuitenkin hienoa miten hän sai nämäkin kappaleet mielenkiintoisiksi lavalla. Huomasin tehneeni samoja furjea (tai ainakin yritin parhaani mukaan) mitä hänkin, joten eivät ne aivan huonoja olleet! HITTOLLA on paljon fureja kappaleissaan, joten eihän niitä kaikkia voikaan muistaa. Muita kappaleita mitä kuulimme olivat: Wild kiss, JESSE, Sexy Galaxi, ～過去の君が訪ねて来たら～, LaLiLaLuLaLoLa, Hitters, My Piano, My name is HITT ja face. Nyt en ainakaan muista muita, mutta lisäilen, sitten listaan kunhan saan päähäni mitä muita biisejä herra soitti keikallaan.

Ennen Sakura Romancen alkua HITT tosiaan koki teknisiä ongelmia pianonsa kanssa. Pianon poljin ei pysynyt  lattialla vaan liikkui, joten HITT pyysi, että sen saisi pysymään lattialla. No... hän sai avukseen erään kaverin, joka tuli teippaamaan polkimen lattiaan tai teippasi sen ympärille teipin, joka sai HITTON nauramaan. En tiedä oliko tässä kielellinen muuri vai mitä kun tämä kaveri ei tuntunut tajuavan mitä HITT ajoi takaa, mutta lopulta herra sai pianonsa polkimen paikoilleen. Oli hauskaa miten hän nauraen näytti teipattua poljinta meille, jolloin tämä auttaja oli ihan häpeissään. Voi raukkaa... Mutta ainakin meillä oli hauskaa ja niin  näytti olevan HITTOllakin, vaikka ongelmia olikin keikan aikana. Lisäksi hän olisi toivonut Sakura Romancen aikana romanttisempaa ääntä äänelleen, mutta tässäkin kohtaa oli ongelmia, joten hänen toivettaan ei pystynyt toteuttamaan. Minusta hänen äänensä kuulosti hyvältä tästäkin huolimatta! Sakura Romance on kuitenkin lemppareitani, joten se oli ihana kuulla muiden ihanien biisien lomasta! HITT tuntui olevan myös hämmästynyt siitä, että meilläkin oli Suomessa kirsikankukkapuita. Kovasti hän yritti kysellä, että mikä Kirsikankukka on Suomeksi, mutta se taisi olla herralle liian vaikea sana lausuttavaksi. Kyllä hän puhui myös pienesti Suomeakin keikan aikana. Moneen kertaan lausui "Moi moi", joten olihan hän jotakin sentään  opetellut. Osasi hän lausua myös sanan "Kippis" kun hän heilutteli vesipulloaan ennen kun otti siitä kulauksen! En muista minkä biisin aikana hän veti erään tytönkin lavalle tanssimaan kanssaan (opetti tälle furjea), mutta tämä tyttö näytti hämmentyneeltä ja pelokkaalta, että vain seisoi paikoillaan miehen edessä. Minäkin olisin ollut, joten onhan tuollainen paniikki ihan luonnollista! HITT on hurmaava... Harva artisti ottaa niin monen faniin kontaktia, joten oli ihanaa, että hän edes yritti pitää showtaan pystyssä, vaikka ihmisiä oli vähän. Saimme myös taputtaa hänen käsiään erään biisin aikana (jota en taaskaan muista), mutta Milla taputti hänen oikeaa kättään ja minä vasenta. Ei tainnut aivan rytmilleen mennä oikein tai ainakaan omalla kohdallani, mutta ainakin pääsimme koskemaan häneen myös.  Minusta oli todella mahtavaa, että hän yritti puhua englantia, vaikka hänen englantinsa ei ollutkaan kovin hyvää. Yhdessä vaiheessa hän mainitsi olevansa Japanin komein mies ja sen me tulisimme kuulemma näkemään jos aikoisimme joskus matkustaa Japaniin. Tämä oli aika hyvä heitto, sillä onhan HITT todella komea! Hän on myös pitkä, joten erottuu varmasti monista Japanilaisista miehistä. Hän myös halusi ottaa jonkun mukaansa Japaniin.. Tämän piti olla vähintään 25vuotias ja lyhyt, jotta mahtuisi hyvin hänen matkalaukkuunsa. Tässä vaiheessa avovaimoni osoitti minua, jota en edes tajunnut ennen kun vasta jälkikäteen! HITT vain totesi, että "No I mean twenty FIVE years old" ja näytti havainnollisesti sormillaan kahta ja vitosta, jonka jälkeen avovaimoni vain tarmokkaasti osoitti minua ja mainitsi minun olevan  todella todella lyhyt ja että olen oikeasti 25-vuotias ja kuinka näytän vaan tosi nuorelta, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan minua. HITT totesi tähän, että hän ottaa sitten minut mukaansa! Olikohan tässä kyseessä jo hieman "ihmiskauppaakin" mukana? *heh* Avovaimoni oli todella lähettämässä minua HITTON mukana Japaniin!

Ihanat levyset <3 ^u^ 

Keikan loputtua pyysimme vielä encorea, mutta valitettavasti siihen ei ollut enää aikaa. HITT kuitenkin tuli paikalle ja pahoitteli tilannetta, jonka jälkeen lauloi pienen pätkän Sakura Romancea mikrofonin. Miten mies voikaan olla noin ihana! HITTOsta huomasi, että häntäkin harmitti nämä kiireelliset aikataulut, jonka vuoksi tulikin hyvästelemään meidät kaikki vielä toistamiseen. Siinä on kyllä mies, jolla on sydän paikallaan  fanien suhteen! Heh,,, Monestikohan olen kyseistä herraa jo hehkuttanut tämän blogitekstin aikana...? Ehkä liian moneen kertaan, mutta ei tuota söppänää ja flirtailevaa miestä voi olla kehumatta! Keikan lopuksi myyntipöydässä myyntiin chekikuvauksia HITTON kanssa, joten kävimme ostamassa meille molemmille omat. Chekit maksoivat vaan 5e kpl, joten pääsimme tällä kertaa halvalla! ADAMSin keikalla chekit maksoivat 10e, joten kyllähän siinä säästyi paljon. Ennen keikan alkua kävimme tarkastelemassa myyntipöytää ja tulihan sieltä napattua kaksi HITTON albumia mukaan. Harmi, ettei myytäviä ollut kamalasti, mutta nuo chekikuvaukset olivat plussaa! Myyntipöydältä löytyi vain levyjä ja nuo kaksi albumia meiltä puuttui, joten hyvä, että olimme varanneet keikalle rahaa mukaan. Tässä kohdin meillä alkoikin tulla hieman kiire bussiin.. Tällä kertaa matkustimme tosiaan busseilla ja avovaimoni oli ostanut lippunsa etukäteen (siihen sisälsi opiskelija-alennukset jos hommasi liput edellisenä päivänä), joten jouduimme hieman paniikkiin kun chekikuvauksien alkaminen hieman kesti. Tässä vaiheessa meillä oli aikaa 15minuuttia, jolloin avovaimoni alkoi turhautumaan vieressäni, koska emme ehtisi ottamaan chekejeä HITTON kanssa jos herra ei alkaisi pian tulemaan. Avovaimoni kirosikin ääneen, että "Jos se FUCKIN mies ei ala kohta tulemaan niin emme millään ehdi ottamaan kuvia" no... Tämän kiroamisen jälkeen HITT jo astelikin avovaimoni takaa, jolloin avovaimoni vain totesi huvittuneena, että "Onneksi hän ei ymmärrä Suomea". Meitä ennen oli yksi vain jonossa, joten tämän jälkeen kaikki alkoikin sujumaan nopeammin. Minun vuoroni olikin seuraavana ja HITTOlla olikin hauskaa pienuuteni takia ja hän ottikin muutamia hauskoja asentoja takanani kuin näyttäen kaikille miten pieni olen. Minä vain virnistelin tyhmänä vieressä samalla kun yritti keskittyä siihen, etten alkaisi tärisemään herran vieressä. Minulla on sellainen tapa aina jos jännitän liikaa tai olen hermostunut. Eihän sitä joka päivä pääse oman lemppari artistinsa kanssa samaan kuvaan! Olin antanut käsissäni olevat albumit Millalle, sillä aikaa kun otimme kuvat HITTOn kanssa, mutta, sillä aikaa kun annoimme chekin kuivua pöydällä (HITT kirjoitti siihen nimmarin) Milla ojensi minulle albumit takaisin, jotta saisin pidellä niitä sen aikaa kun hän menisi kuvaan HITTOn kanssa. Tässä välissä HITT nappasi albumit käsistäni, jolloin hämmentyneenä jäin katselemaan kun herra alkoi avaamaan niitä muoveistaan, jolloin kirjoitti niihinkin myös nimmarit! Oli hauska katsella miten hän tarkasti asetteli lehtiset ja obit paikoilleen kun viimein ojensi ne meille takaisin. Kuulimme kuinka yksi järjestistä kyseli, että "Onko tuo ihan sovittua, että HITT kirjoittaa noihin kaikkiin nimmarit?", mutta emmehän me sitä itse pyytäneet vaan herra nappasi ne käsistämme, joten olimme vain onnellisiä, että saimme levyihinkin nimmarit emmekä joutuisi erikseen jonottaa nimmarien jakoon, koska siihenkin menisi oman aikansa! Olimme siis ihan hyvin aikataulussa mukana kun HITT sai otettua kuvan Millan kanssa.

HITT jaksoi kiusata minua kun olin niin pieni! Kuvassa myös avovaimoni chekikuva ^u^

Mutta HITTOn kainalossa oli oikein mukavaa! Vaatteetkin tuoksuivat koko kotimatkan häneltä, sillä hänellä oli jotain todella makean tuoksuista hajustetta yllään, joten sen tuoksu jäi vaatteisiin keikan jälkeenkin. Minusta se oli oikein huumaavaa tuoksu (ehkä pikkusen liian makea), mutta avovaimoni tuntui inhoavan sitä *heh*. Ainakin sain tuoksutella häntäkin koko bussimatkan ajan, sillä olihan tuoksu tarttunut häneenkin! Bussimatka kotiin siis sujui rattoisasti kun hehkutimme yhdessä illan keikkaa. Ongelmat eivät haitanneet ja voisin sanoa, että tämä keikka oli kaikista aiemmista keikoista erikoisin. Siinä oli, jotain sellaista erilaista viehätystä, jota ei ole ollut muissa keikoissa. Ehkä se johtui juuri kommelluksista ja vähäisistä ihmisistä. Tunnelma oli rento ja siellä sai olla oma itsensä! Tuon keikan jälkeiset fiilikset olivat todella hyvät. En muista milloin olisin tuntenut sellaista rauhaa keikan jälkeen, jonka sain kokea HITTOn keikalla. Ehkä myös suurin ikäväkin kasaantui herraa kohtaan.. Toivon kovasti, että hän palaisi vielä joskus Suomeen keikkailemaan kaikesta huolimatta. Kaikin puolin ilta oli siis täydellinen!

HITTOn musiikki tulee elämään muistoissamme ja sydämissämme vielä pitkään!

1.3.2015 KAMIJO @ Gloria, Helsinki

En vieläkään voi uskoa, että todella kävimme katsomassa tätä jumalaista herraa.. Kamijo... Miten pystyn edes kuvailemaan tätä keikkaa ilman hehkuttamista... Sen voinkin sanoa suoraan... En mitenkään.. Tuo ilta oli vain niin uskomaton  ja taianomainen, että se jää kyllä mieleen todella pitkäksi aikaa. Jos kirjoitin aiemmin ADAMSIN keikasta niin Kamijon oma oli vain niin visuaalisesti upea, että tässä kohden ADAMSIN  pojat valitettavasti jää kakkoseksi.Ei kuitenkaan huonolla tavalla, sillä olihan heidänkin lavaesiintymisensä aivan mieletön. Kamijo on ollut elämässäni jo vuosia, joten senkin vuoksi tämä herra on tullut tärkeäksi. Toivon, että ADAMSista tulee myös yhtä tärkeä. Kamijolla on ollut aikaa kasvattaa lavakarismaansa monta vuotta, mutta siltikään hänellä ei ole noussut kusi päähän, josta olen suunnattoman kiitollinen. Jrock piireissä Kamijo on iso nimi ja fanikantaa on paljon, joten olen vieläkin äimistynyt, että tämä herra raahautui Suomeen. Suomi oli ainoa pohjoismaa, jonne Kamijo tuli keikkailemaan, joten täytyyhän sen jo kertoa, että täälläkin kannatusta on vielä olemassa, vaikka jrock ei olekaan enää niin pinnalla mitä vuosia takaperin on ollut. Mutta se ei haittaa, sillä Kamijo sai kyllä ansaitsemansa illan ja hän onnistui pitämään fanit tyytyväisinä loppuun asti. Siis aivan täydellinen ilta.... Tekisin mitä tahansa, että pääsisin näkemään tämän vampyyriprinssin uudestaan.

Kamijo tuli itselle tunnetuksi jo teiniajoista, jolloin vampyyrit ja fantasia olivat lähellä sydäntä, Rakastan melodista ja raskasta musiikkia, joten Kamijon ääni on senkin puoleen viehättänyt todella paljon. Lempibändejä oli mm Nightwish noina aikoina, joten yhdisn tämän herran monesti heihin. Musiikki on kaunista ja elävää, joten sitä on mielyttävää kuunnella. Rakastan myös Kamijon matalaa ääntä, joka saa väreet kulkemaan ja sydämen pamppailemaan. Kamijo lauloi tuolloin vielä Versaillesissa, joten sekin on varmasti nostattanut herran suosiota nykypäivänä. Ainakin näin muistelen, sillä onhan tuosta jo kuitenkin aikaa kun olin teini. Ehdoton lempi biisi oli tuolloin Aristocrat's Symphonny, joka jaksaa tänäkin päivänä sykähdyttää, eikä tuohon kappaleeseen koskaan kyllästy. Jos alkaisin nyt luettelemaan lempi biisejä niin siitä listasta tulisi melkoinen! Ehkä tyydyn siis laittelemaan muutamia musiikkivideoita, joista hieman näkee ne tärkeimmät kappaleet. 

Kamijon sooloura on myös miellyttänyt, joten tässäkään ei herra jättänyt meitä kylmäksi keikalla. Yllättävän monen tunnistin, vaikka nimen hakemisessa hieman kestikin. Oli hienoa kuulla niin Lareinen kuin Versaillesinkin kappaleita, sillä kyseessähän oli Kamijon 20-vuotis juhlakiertue. Ennen Suomea Kamijo oli käynyt Vemäjällä, joten herra oli vireessä täälläkin, sillä olihan hänellä vasta toinen maa menossa. Paljon oli Masashi laittanut twitteriin kuvia Helsingistä keikan jälkeen ja muutenkin kommenttia miten oli täällä viihtynyt ja haluaisi palata tänne vielä uudestaan Jupiterinkin kanssa. Meitä oikeastaan yllätti sekin, että Masashi oli lähtenyt tälle kiertueelle mukaan, mutta saattoihan kyse olla juuri siitä, että Kamijolla oli tuo juhlakiertue menossa ja olihan Masashi ehtinyt jonkun aikaa soittamaan Versaillesissa ennen kun Jupiter ilmestyi kuvioihin. Oli siis upeaa nähdä hänetkin, sillä Masashi sattuu olemaan yksi meidän lemppareista Versaillesista. Olisihan sitä hienoa nähdä Jupiterkin joskus ja ehkä sekin tulee toteutumaan jossain vaiheessa jos Masashi jaksaa hehkuttaa Suomea vielä kun pääsevät takaisin Japaniin. 

Keikka päivä oli tosiaan sunnuntai, joten seuraavana päivänä oli hieman vaikeaa nousta ylös pitkän valvomisen jälkeen, mutta kaikki oli sen arvoista. Meillä oli kaveri yökyläilemässä tuona viikunloppuna, sillä hän lähti meidän seuraksi keikalle myös. Hänen kanssaan olemme ennenkin keikkaileet, joten oli mahtavaa saada hänetkin mukaan. Me olimme tosiaan ostaneet jo aiemmin Kamjon vip-liput ja hänellä oli normi lippu, joten jouduimme eroamaan sitten keikan ajaksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä ystävämme pääsi myös loistavalle paikalle, joten kaikille riitti silmänruokaa varmasti. Hänkin pääsi eturiviin keikan ajaksi, joten kaikki oli siis niiltä osin täydellistä. 

Kuuntelimme tosiaan koko viikonlopun Versaillesin levyjä, joita tuolta hyllystämme löytyy aikamoinen kasa. Olisi huippua saada niitä lisääkin, mutta ehkä, sitten kun on tarpeeksi rahaa shoppailla taas closetchildissä. Sieltäkin tulee melko kalliit postikulut jos ostaa kasan levyjä ja harvoin siellä on Versaillesin levyjä näkynyt, mutta dvd:itä ja sellaisia kylläkin. Meiltä löytyy Versaillesista vain yksi dvd, joten olisihan niitäkin mukava omistaa enemmän. Nyt varsinkin kun ikävä alkaa iskemään niin keikkamasiksissa voisi niitä seurailla. Kaverimmekin taisi tykästyä Kamijoon vielä enemmän keikan jälkeen, joten saimme hänetkin toden näköisesti koukutettua herraan. Mutta kukapa ei rakastaisikaan Kamijon mahtavaa ääntä? Minä ainakin rakastan! Rakastan aivan älyttömästi. Se riistää sieluani ja hajottaa sydämeni tuhansiin sirpaleisiin. Niin kaunis ja ihmeellinen ääni.. "Kestää vuosia kouluttaa ääni sellaiseksi" ja tuo lausahdus pitää kyllä täydellisesti paikkansa. Jos ajan voisi muuttaa takaisin keikkapäivään niin tekisin sen varmasti. Kaipaan häntä jo nyt, vaikka keikasta on kulunutkin vasta muutama päivä. 

Mutta tosiaan keikka-aamu tuntui kovin pitkältä, sillä meitä kaikkia varmasti jännitti tuleva keikka, jolloin taas pyöritimme soittimesta Versaillesia ja YouTubesta kuuntelimme Kamijon omia biisejä. Emme yhtään osanneet arvata mitä keikalla tultaisiin soittamaan, joten sekin sai jännityksen vain kasvamaan. Pian tulisimme näkemään tämän ihanan vampyyrisedän... Ihan ihka elävänä ja pääsisimme samaan kuvaankin hänen kanssaan. Sitä ennen olisi vielä ehdittävä valmistautua illan keikkaa varten ja ehtiä myös julisillekin. Lähtömme olikin hieman kiireinen, sillä Milla joutui viime tipassa kiristää korsettiani, jossa meni hieman aikaa. Hetken olin, että viitsinkö sitä kuitenkaan pistää keikalle vai en, mutta kyllä sen lopulta sain päälleni. Tuskin kuolisin sen kanssa ja olihan se aiheeseen myös sopivakin.

Ehdimme onneksi julkisille ihan hyvin, vaikka junaan jouduimmekin hieman juoksemaan, sillä bussi pysähteli liikaa matkalla asemalle. Päästyämme viimein juna-asemalle meillä oli vain todella vähän aikaa ostaa liput automaatista. Meidän oli ollut tarkotus olla perillä 15:38, mutta bussin myöhästelyn vuoksi olimme siellä vasta 15:45 ja junamme lähti 15:49, joten meille tuli siinä pienoinen kiire. Oletimme junan lähtevän tapansa mukaan ykkösraiteilta, joten ehdimme jo hieman hengähtää, että ei tässä mikään kiire vielä ole, sillä ehtisimme hyvin ostaa liput koneesta ja mennä, sitten odottelemaan junaan, mutta lippuja ostaessamme huomasimmekin, että juna lähteekin kakkos raiteelta.! Siinä tulikin jo pienoinen epätoivo, että ei... Ehdimmekö siihen ollenkaan, sillä junaa jo kuulutettiin saapuvaksi kun ostimme lippuja. Mutta juokseminen kannatti ja pian olimmekin jo turvallisesti junassa. Korsetin kanssa oli hienoa loikkia rappusia ylös, mutta se oli sen arvoista, vaikka veren makukin nousi suuhun.

Saavuimme keikkajonoon noin viideksi, sillä meitä vippejä alettaisiin päästämään sisälle kuudelta, sillä meillä oli aikaisempi sisäänpääsy kun normijonossa olevilla. Tässä kohden normijonossa oli paljon vähemmän porukkaa, joten kauhistelimme jo miten Kamijon kuvauksissa tulisi nuo ryhmäkuvat onnistumaan. Vip-lippuja oli rajoitettu erä, joten niitä tuntui olevan myynnissä taas _paljon_... Näimme jonossa myös pikaisesti Lauraakin, joka oli tullut myös Kamijoa katsomaan. Ehdimme vaihtaa nopeasti kuulumisia ennen kun tiemme erosivat. Hän oli kaveriensa seurana normijonossa, vaikka itsellään oli vippi myös. Oli kuitenkin ehtinyt tulla omalle paikalleen, sillä hän  oli ennen meitä kuitenkin sisällä kun meitä alettiin päästämään sisätiloihin. Jännitys vain tiivistyi ja sydän alkoi takomaan rinnassa sitä mukaan mitä lähemmäksi pääsimme Glorian ovia.

Sisätiloihin päästyämme meidät ohjattiin oikeille paikoille, sillä sisällä oli omat jonossa, jotka johtivat saliin ja Kamijon kuvauksiin. Jono näytti toivottoman pitkältä, mutta nopeasti sekin liukui eteenpäin. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa ihmisiä oli noin 25-30henkeä, joten siitäkin hieman näkee paljonko niitä vippejä oli myynnissä. Kuitenkin tuo tilaisuus oli hyvin järjestetty, josta olen kyllä ihan tyytyväinen. Vippejä vain oli mielestäni liikaa ja tässä kohdin tuli ihan samanlainen fiilis mitä Miyavinkin keikalla oli kuulemma ollut. Olisiko Kamijon näkeminen samanlaista? Odotuksemme kuitenkin palkittiin kun vuoromme oli astua saliin. Tässä kohden katseeni eksyi lavalle ja korokkeeseen, jossa Kamijo istui tuolillaan kahden henkivartijansa kanssa.. Olin saada kohtauksen, sillä Kamijo oli niin nätti mitä kuvissakin näkee! Siinä herra oli aivan edessämme samalla kun sydän pamppailen jono kulki tätä ihanaa laulajaa lähemmäksi. Mietimme pitkään kumpi meistä menisi kättelmään Kamijoa ensin, sillä minusta tuntui kuin jalkani eivät toimisi kohta ollenkaan. Ajatus siitä, että joutuisin pian nousemaan rappuset ylös Kamijon luokse sai kehoni tärisemään. Jalkani tuntuivat voimattomilta samalla kun poskeni hehkuivat tämän näkemisestä. Lopulta uskaltauduin ennen Millaa nousemaan rappuset, sillä koin sen paremmaksi vaihtoehdoksi ja olisihan Milla takanani jos oikeasti menettäisin järkeni. Muistan kuinka katsoin jalkojani kun nousin viimein rappuset ylös samalla kun keskityin hengittämiseen. En saisi mokata nyt... Se olisi ollut hirveintä jos olisin hänen edessään alkanut itkemään. Tunteet ja muistot teiniajoilta nousivat mieleeni, joten sydämeni oli oikeasti pakahtua kun siten olinkin jo hänen edessään. Suora katsekontakti..... Käden ojennus... Pian tunsin hänen kätensä omassani, joka sai ihanan tunteen leviämään sisälleni. Näytin varmasti todella fiksulta kun vain tuijotin häntä ja kuuntelin pitkän litanian kun hän kiitti minua eri kielillä enkä tajunnut vastata kun vain lopuksi, että "Thank you". Muistan kun mieleeni jäi vain hänen Ranskaksi lausuma kiitoksensa "Bonjur", joka saa hymyn nousemaan korviin asti.Vielä nopea vilkaisu häneen ja käden irrotus samalla kun lähdin laskeutumaan tärisevineni jalkojeni portaita  alas. Se hetki oli taianomainen... Liian sumea, mutta samalla niin selkeä, että saa minut liikuttumaan jälleen. Sillä hetkellä tunsin itseni maailman onnellisemmaksi "tytöksi", sillä olin viimein päässyt näkemään Kamijon.. Pitkäaikainen unelmani toteutui juuri sillä hetkellä...

Kättelyn jälkeen jäimme seuraamaan muiden reaktioita kun viimeisiä vippiläisiä päästettiin sisälle. Kamijo sai paljon lahjoja Suomalaisilta faneiltaan ja hieman harmitti, ettei itse tajunnut ostaa, vaikka ruusua hänelle, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla jos hän tänne vielä eksyy. Ehkä olisin ollut liian shokissa jos olisin joutunut hänelle jotain antamaan. Olisin varmasti lähtenyt lahjani kanssa ja tajunnut omalla paikallani, että hei... Unohdin antaa tämän hänelle.. Ehkä siis ihan hyvä, ettei minulla ollut hänelle mitään. Muiden kätellessä Kamijoa ja viimein hänen lähdettyä lavalta kävimme Millan kanssa katsomassa myyntipöytää uteliaina, sillä tarkotus oli ollut ostaa hänen yksi levynsä, joten hieman vilkuilimme mitä muuta siellä oli tarjottavana. Kuitenkaan emme saaneet vielä mitään ostaa (käsky kävi järkkääjiltä), joten palasimme omille paikoillemme. Siten jäimmekin katsomaan miten lavaa alettiin järjestämään paikoilleen. Kummallakin sivulla oli aidat, mutta catwalk osuus oli aivan paljas aidoista. Kamijolla siis tulisi olemaan catwalk! Tuo oli muutenkin hyvä systeemi, sillä bändi saisi olla kuitenkin rauhassa aitojen takia ja saisivat tulla catwalkille sitä mukaan kun haluaisivat ottaa yleisöön kontaktia paremmin. Catwalk oli meille tuttu ja sen kohdat minne kannattaisi suunnata kun annettaisiin viimein lupa asettua lavan eteen..

Nää ei koskaan onnistu ittensä kohdalla, mutta tunnelma oli kuietnkin tärkeintä! ^u^

Kamijo ^u^

Kauaa emme joutuneetkaan siinä seisoa kun meille annettiinkin jo lupa siirtyä lavalle. Milla tarttui automaattisesti käteeni ja lähti kuljettamaan catwalkille. Minä tietysti kiltisti seurasin perässä. Saimme hyvät paikat, joten siitä tulisimme näkemään hyvin keikan. Itse olin lavan päädyssä ja Milla sivulla vieressäni. Näköyhteys oli siis aivan täydellinen. Oliko tämäkin vain onnekasta tuuria, että pääsimme niin eteen? Ehkä jokin suurempi voima oli ohjannut meidät juuri siihen, vaikka ihmisiä oli keikalla paljon. Sali siis alkoi täyttymään sitä mukaan kun saimme itsellemme mukavat paikat. Milla joutui hieman taistelemaan omasta paikastaan, mutta onnistui siinä kuitenkin pysymään. Kävin myyntipöydässäkin ennen kun saliin alettiin päästämään normi lippulaisia, joten ehdin hyvin takaisin omalle paikalleni lavan eteen, sillä Milla osasi pitää paikkaani paremmin kuin se, että hän olisi itse lähtenyt käymään myyntipöydässä, joten hänen paikkansa olisi varmasti viety sillä välin. Sain ostettua meille Kamijon HEART albumin (tältä albumilta Kamijo soitti paljon kappaleita ja siinä oli myös monia lemppareitakin), julisteen ja valokuvasetin. Emme tällä kertaa käyttäneet järjettömästi rahaa, sillä myyntipöydässä ei ollut oikein sellaista mitä olisi voinut ostaa vielä siihen lisäksi. Olisihan siellä ollut toinenkin levy Kamijolta, mutta se oli minialbumi, joten saimme enemmän rahoillemme vastinetta kun ostimme tuon kokopitkän albumin. Päätimme kuitenkin, että tilaisimme tuon Vampire Symphonyn ClosetChildissa, jonne tekisimme sitten isomman tilauksen. Tuolla verkkokaupassa tuo kyseinen levy oli paljon halvempikin ja sen mukana tuli myös photobookikin. HEART oli Kamijon ensimmäinen albumi, joten sen hankkiminen keikalta oli paljon järkevämpää. Olisihan siellä ollut myynnissä myös joku vieraskin photobook, mutta se oli liian hintava meidän butjettiimme, joten tällä kertaa ostokset jäivät hieman vähäisiksi. Olihan viikko takaperin ollut vasta ADAMSin keikka, joten siellä tuli tuhlattua rahaa paljon enemmän. Ja olihan tuossakin ihan hyvä saalis kuitenkin.

Keikkashoppailut ^u^

Ihmisiä alkoi tosiaan kasaantumaan taaksemme ja lopulta kello alkoi matelemaan myöskin eteenpäin. Kamijolla ei ollut ketään lämppärinä, joten hän pääsisi aloittamaan heti. Jännitys salissa oli käsinkosketeltava. Kaikki vain odottivat Kamijon näkemistä ja olivat intoa täynnä. Olen iloinen, että ihmisiä oli tullut katsomaan herraa niinkin paljon, vaikka samaan aikaan Helsingissä soitti Korealainen poikabändi, joiden suosio on kasvannut suuremmaksi. Jrockin kannatus on siis hieman vähentynyt, mutta se ei niinkään haittaa, sillä tykkään paljon enemmän keikoista, joissa ei ole niin paljoa porukkaa. Kuitenkin pitää olla sen verran, että bändi saa hyvän vastaanoton ja että Suomi jää heidän mieleensä. Porukka ei ole kuitenkaan enää niin aggressiivista kuin ennen, joten nyt keikoilla on mukava käydä. Olen kuullut, että k-popin puolella asia on ihan toisin. Mutta tämäkin nähdään, sitten niin monelta eri kantilta, etten uskalla mennä sanomaan omaa mielipidettäni asiaan.

Pian lavalle tuotiinkin Kamijon mikkiteline, joka oli kiedottu ruusuköynökseen. Tässä välissä ihmiset puhkesivat suosionosoituksiin, sillä tässä vaiheessa ei ollut epäilystäkään mitä tulisi tapahtumaan. Kauaa ei mennytkään kun valot sammuivat salissa ja intro lähti soimaan kajareista. Sydän tuntui sykkivän jälleen, sillä jos alku jo kuulosti näin upealta niin millainen keikka siitä tulisi? Pian Kamijo saapuikin lavalle bändinsä kanssa, joka sai aikaan rajut  huudot yleisöstä. Tunnetun hevikäsimerkin myötä heidät toivotettiin lavalle ja pian Kamijon ääni halkaisi salin. Ensimmäinen kappale lähti soimaan... Rose croix.....

Kuva Suomen keikalta! https://twitter.com/B7Klan

Valot äänet ja kaikki olivat aivan siinä silmiemme edessä. Aivan kuin olisi seurannut Kamijon esitystä live dvd:ltä. Niin mielettömän upea ääni ja aivan samanlaiset eleet.. Kamijo ei ollut muuttunut mihinkään, vaikka lava olikin pieni ja vaatimaton. Silti herra veti täysillä ja antoi musiikin elää. Olen varma, ettei herra jättänyt ketään kylmäksi..Sellaista neroutta ei osaa edes selittää mikä Kamijosta huokuu.. Kamijon aura on jotain niin ihmeellistä, että se saa kenet tahansa sekaisin. Rose croixin jälkeen seuraavana oli vuorossa Aristocrat`s Symphony.. Tämä oli juuri se kappale, joka oli tärkeä sieltä nuoruudesta, joten tässä vaiheessa en voinut olla pidättelemättä itkua. Kamijo oli täydellinen.. Aristocrat`s Symphonista on myös monia erilaisia muistoja, joten väkisinkin se sai aikaan tunnekuohun aikaan.

Vielä ei ole julkaistu virallista settilistaa, mutta linkkaan tähän mikä oli jossain välissä näkyvissä Kamijon twitterissä. Pitää, sitten linkata uusi kun sellainen tulee, mutta tässä tosiaan biisit mitä Kamijo keikallaan soitti:

 Lareine:

あの人愛した人なら (Ano hito aishita hito nara)
Fiancailles

Versailles:

Aristocrat's Symphonny

MASQUERADE
Ascendead master

 Kamijo (solo):

Rose Croix
Sacrifice of Allegro
Royal Tercet
Moulin Rouge
Romantique
Death Parade
Dying Table
Louis 〜艶血のラヴィアンローズ〜

Moulin Rougesta pidän myös todella paljon ja tämän biisin aikana Kamijo sai yleisön syttymään! Kaikki tunnistivat kappaleen, joten oli huippua nähdä tämä livenä. Musiikkivideosta en pahemmin pidä, sillä se ei sykähdytä niin paljoa, mutta muuten biisi on loistava. Kamijo sai kaikki tanssimaan, josta olen todella iloinen. Muistan miten pääsimme häntä myös koskemaan ja erään biisin aikana hän tarttui ihmisten käsiin sanomansa jälkeen "Olen nälkäinen ja te olette lampaitani", jolloin tunsin kuinka hän nappasi kiinni sormenpäistäni ja alkoi vetämään meitä perässään lavalle. Minun ja Millan kädet olivat samaan aikaan hänen kädessään, joten pääsimme kummatkin häntä koskeamaan. Sellaista lava karsimaa on vaikea kuvailla, mutta Kamijo vain osasi hoitaa kaiken niin täydellisesti alusta loppuun... Oli hienoa nähdä hänen eläytymisensä ja kuinka hän otti faninsa huomioon lavalla. Olimme tosiaan olleet jo varmoja siitä, ettei häneen saisi koskea ollenkaan koska kyseessähän oli kuitenkin Kamijo... Yllätyimme siis positiivisesti ja olen edelleen haltioitunut siitä miten hyvät paikat saimme lavan edestä. Olimme juuri täydellisillä paikoilla catwalkilla ja juuri siinä reunassa mihin Kamijo asteli eniten. Käteni eksyi monesti hänen jalkoihinsa ja käsivarsiinsa. Välillä Kamijo diivamaisesti härnäsi yleisöä, sillä hän saattoi vain astella lavanreunalle ja juuri kun kaikki yrittivät häneen koskea niin pyörähti kauemmaksi. Tällaisiä keikkoja rakasta, joissa annetaan artistille kuitenkin oma rauha ja mahdollisuus tulla itse ottamaan kontaktia yleisöstä jos niin haluaa. Yllätyin siitäkin miten paljon hän kuitenkin otti faneihinsa kontaktia keikan aikana.  

Oli ihana kuulla myös MASQUERADE, joka tosiaan on tunnettu biisi Versaillesin ajoilta. Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli itsekin nousta lavalle ja tanssahdella Kamijon kanssa. Saatoin niin nähdä Versaillesin palatsin mielessäni ja kuinka Kamijo tanssittaisi nuoria kauniita neitoja ympäri salia.Death Parade oli huippu! Tässä kohdin Kamijo sai yleisön marssimaan musiikkinsa tahtiin ja vaikka meillä, joilla ei ollut kovinkaan paljoa tilaa edessä pystyimme hänen marssirytmiään noudattamaan. Keikan aikana väenpaljous vain kasaantui takanamme niin, että jouduimme pian olemaan puristuksissa lavaa vasten, mutta se ei haitannut lainkaan! Rakastuin todella paljon erääseen Lareinenkin biisiin, joka oli täysin vieras meille, sillä emme olleet koskaan aikaisemmin tätä kuunnelleet. Biisi oli nimeltään Ano hito aishita hito nara ja tämän aikana herra sai yleisön liikuttumaan niin paljon, että kun musiikki loppui ja hiljaisuus laskeutui saliin kuului vain ihmisten itkua. Se oli kaunista ja koskettavaa ja tämän biisin aikana itsekin itkin. Itkin onnesta, sillä Kamijon ääni oli vain niin upeaa ja täydellistä, että se kosketti monia salissa olevia. Kamijo vain onnistui luomaan siteen kaikkien ympärille ja kaikki se eläytyminen tässä biisissä sai minut rakastumaan hänen ääneensä vielä hitusen enemmän. Oli hienoa nähdä miten herra itsekin tärisi kappaleen aikana.  Muistan miten hän tärisi polvillaan lattialla samalla kun tätä herkkää kappalettaan lauloi. Yritimme etsiä kotona tuota biisiä ja sen myös löysimmekin, mutta harmillisesti se ei kuulostanut siinä niin hyvältä kuin mitä se oli kuulosti keikan aikana.Oli siis ihanaa kuulla se nyt ja siitä olen myös suunnattoman onnellinen... 

MASQUERADE ajoilta ^u^

Kamijo Lareinen ajoilta 

Niin... Ja ei unohdeta Masashia! Masashi näytti myös omalta itseltään keikan aikana ja häneenkin pääsimme koskemaan. Masashin käsivarret...... Kylki ja sääret ja... Noniin... Masashi oli myös täydellinen. Oli hämmentävää miten hänkin tuli yleisöä tervehtimään ja aina tuntui hämmentyneen jos joku huusi hänen nimeään yleisöstä. Kamijon rumpalikin oli todella suloinen tummine meikattuine silmineen ja kiharine hiuksineen. Kutsuimmekin häntä nimellä "pikku prinssi" kun emme ensin tienneet hänen nimeään. Maoki oli tämän suloisuuden nimi, joten nimi oli yhtä söppänä kuin mies itse. Pääsimme näkemään myös vampirismia, sillä Kamijo puri kitaristiaan kaulaan keikan aikana, joka sai ihmiset hurmoksiin. 

Kuva napattu Kamijon twitteristä ^u^

Saimme herrat vielä encoreenkin raivokkaan huudon ja töminän kera. Sitten koittikin viimeisen kappaleen aika eli Louis... Ilmassa oli selkeästi aistittavissa kaipausta ja ikävää, sillä saisimmehan heiltä vielä viimeisen kappaleen ennen kun he lähtisivät, eivätkä tulisi enää takaisin. Louis kuulosti kauniilta ja se sai kaipuuden vain kasvamaan sisälläni vielä enemmän. En yhtään ihmettele miksi Kamijo rakastaa vampyrismia niin paljon.. Louis toi heti mieleen Veren vangit elokuvan, joka on lemppareitani. Viimeiseksi herra  kiitti bändiläisiään halaamalla ja lopuksi osoitti kiitokset myös meille kaikille. Tämän jälkeen pääsimme viimein näkemään kaveriammekin, vaikka olimmekin erkaantuneet toisistamme ennen keikkaa. Hänkin oli pitänyt kovasti keikasta ja hetken siinä jutusteltuamme otimme takkimme ja tavaramme narikasta ennen kuin astuimme sumuiseen yöhön. 

Lempibiisit uudelta levyltä:

• Rose Croix
• Deat Parade
• Moulin Rogue
• Romantigue
• Louis

Ilta oli niin koskettava, että sen tajuaa vasta kun pääsee kokemaan, jotain sellaista, joka on itselle tärkeää ja rakasta. En uskonut, että pääsisin näkemään tuota ihanaa  herraa koskaan. 

En voi sanoa muuta kuin, että...

.....Kiitos tuhannesti......