keskiviikko 13. toukokuuta 2015

9.5.2015 HITT @ Gloria, Helsinki

Vielä kun keikka on jotenkuten tuoreessa muistissa niin pitääpi raapustaa tänne hieman fiiliksiä kyseisestä keikasta. HITT tosiaan teki päätöskeikkansa Suomessa ja tuota ihanaa miestä me pääsimmekin katsomaan yhdessä avovaimoni kanssa. Tämä keikka oli ehkä hämmentävin ikinä, sillä se poikkesi niin paljon aiemmista keikoista, mutta luulen, että HITTON jazzahtava musiikkityyli oli osana asiaan. Alkuun oli paljon ongelmia ennen kun keikka pääsi alkamaan, joten sekin teki kyseisestä illasta huvittavan. Hyvällä tavalla tietenkin ja tästä saakin kiittää HITTOA siitä miten hän osasi hauskuttaa ihmisiä välispiikeillään, vaikka ongelmia lavalla olikin, Ehkä kaikessa oli syynä myös kiireellinen aikataulu, joka verotti pahasti osansa. Mutta tästä kaikesta huolimatta keikka oli mahtava! Olen siis todella iloinen, että pääsin näkemään tämän karismaattisen ja flirttailevan herran livenä. Ja kyllä.... tätä herraa ei voi kuvailla millään muulla tapaa, sillä HITT osasi viedä totaallisesti jalat alta ja jättämään muutamia sydämenlyöntejä välistä.

Oma lippuni hieman kärsi keikan aikana :"3 


Hellocon järjestettiin samana viikonloppuna Gloriassa, joten senkin puolesta aikataulut olivat varmasti kiireelliset. HITT oli monissa muissakin maissa esiintynyt coneissa, joten nytkin hän esiintyi Helloconin iltabileissä. Se pisti hieman harmittamaan, sillä paikalla ei pahemmin ollut porukkaa. Facen Glorian tapahtumaryhmässä näytti, että osallistujia olisi ollut yli 60 (joka olisi ollut tässä kohdin ihan mahtava määrä), mutta todellisuudessa paikalla oli paljon vähemmän. Joko conilaisia ei oltu infottu tarpeeksi illan esiintyjästä tai sitten heitä ei vain kiinnostaneet jäädä katsomaan HITTOA.  Luulisi, että Japanilainen ja varsin komea mieslaulaja olisi vetänyt puoleensa enemmän katsojia ja varsinkin conilaisia. Meillehän tämä oli vain hyvä juttu, sillä pääsimme keikalla jälleen eturiviin, joten olihan siinä toki puolensa. HITT kuitenkin olisi ansainnut enemmän yleisöä ja sitä, että ihmiset olisivat näyttäneet intoaan enemmän! Paikalla oli suurimmaksi osaksi vain seisoskelevia ihmisiä, jotka latistivat varmasti myös laulajan tunnelmaa. Vasta loppua biisien aikana ihmiset alkoivat hieman riehaantua enemmän. Se oli kummallista, sillä paikalla oli myös katsomassa sellaisiakin, jotka olivat nähneet tämän herran aikaisemminkin. Tuttuun tapaansa lavalle oltiin jätetty catwalk, joten herra pääsi liikkumaan lavalla vapaasti.




Mutta  tosiaan... Saavuimme Helsinkiin seitsemäksi, joten jouduimme jonottamaan sisälle pääsyä puolitoista tuntia. Hellocon loppui seitsemän aikoihin ja HITT alkoi soittamaan yhdeksältä, joten pääsimme sisälle Glorialle vasta puol ysin aikoihin. Tuossa aikana oli luultavasti todella vähän aikaa tehdä sound checkiä ja muita järjestelyitä ja sen kyllä kuuli koko keikan ajan. Piano varsinkin kuulosti siltä kuin se olisi ollut epävireessä ja HITTOSTA näki, että mies oli sen osalta turhautunut. Häntä siis kävi sääliksi, sillä piano on yksi osa hänen esiintymistään. Kuitenkin herra yritti peitellä harmistustaan parhaansa mukaan, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän niin olisiko nämäkin ongelmat saaneet korjatuksi ajoissa? Se ei kuitenkaan vähentänyt herran energiaa, sillä HITT tuntui nauttivan siitäkin huolimatta lavalla. Milloin hän hyppi taikka pomppi esiintymisensä lomassa tai tuli flirttailemaan yleisön kanssa. Tämä varsinkin oli ihan huippua, että kaikesta huolimatta hän otti kontaktia yleisöön, vaikka suurin osa ei ollutkaan aivan messissä hänen kappaleissaan. Voitte vain kuvitella miltä tuntuu kun herra astelee muutaman sentin päähän lavan reunaan ja luo suoran katsekontaktin ja laulaa sinulle.. Se on jotain niin ihanaa, että väkisinkin tuollainen ele saa hämmentymään ja posket hehkumaan. Onneksi paikalla oli myös ihmisiä, jotka osasivat nauttia keikasta, joten emme olleet aivan yksin fiiliksiemme kanssa! Kuten sanoin niin porukkaa olisi voinut olla enemmän.

Bussimatkat on ihania!


En kovin hyvin tunnista herran kappaleita ulkoa  tai lähinnä sitä millä HITT aloitti keikkansa. Mutta siitäkin huolimatta sain kuulla paljon lemppari kappaleitani. Mm: Melancholy to boku, Desole, With you ja Sakura Romance. Tapani mukaan pillahdin itkuun With youn aikana, sillä olin odottanut kuulevani tämän suosikki kappaleeni ja totaallisesti vain liikutuin kun herra tämän päätti soittaa keikallaan. Olihan se tietysti odotettavissakin, sillä kiertueensa kulki nimellä HITT To my dearest Piano ja With You nimenomaan on yksi hänen piano kappaleitaan. Minua hieman hävettikin itkeskellä niin pienen väkijoukon keskellä, mutta ainakin sain nauttia tuosta hetkestä paljon. HITTON ääni on vain niin täydellinen ja varsinkiin nämä herkät piano balladit saa hänen äänensä heräämään eloon. Kuulin myös muutaman sellaisenkin, joista en niin pahemmin tykännyt (Arabian summer giragira night ja Handsome rock`n roll).. Minusta on kuitenkin hienoa miten hän sai nämäkin kappaleet mielenkiintoisiksi lavalla. Huomasin tehneeni samoja furjea (tai ainakin yritin parhaani mukaan) mitä hänkin, joten eivät ne aivan huonoja olleet! HITTOLLA on paljon fureja kappaleissaan, joten eihän niitä kaikkia voikaan muistaa. Muita kappaleita mitä kuulimme olivat: Wild kiss, JESSE, Sexy Galaxi, ~過去の君が訪ねて来たら~, LaLiLaLuLaLoLa, Hitters, My Piano, My name is HITT ja face. Nyt en ainakaan muista muita, mutta lisäilen, sitten listaan kunhan saan päähäni mitä muita biisejä herra soitti keikallaan.








Ennen Sakura Romancen alkua HITT tosiaan koki teknisiä ongelmia pianonsa kanssa. Pianon poljin ei pysynyt  lattialla vaan liikkui, joten HITT pyysi, että sen saisi pysymään lattialla. No... hän sai avukseen erään kaverin, joka tuli teippaamaan polkimen lattiaan tai teippasi sen ympärille teipin, joka sai HITTON nauramaan. En tiedä oliko tässä kielellinen muuri vai mitä kun tämä kaveri ei tuntunut tajuavan mitä HITT ajoi takaa, mutta lopulta herra sai pianonsa polkimen paikoilleen. Oli hauskaa miten hän nauraen näytti teipattua poljinta meille, jolloin tämä auttaja oli ihan häpeissään. Voi raukkaa... Mutta ainakin meillä oli hauskaa ja niin  näytti olevan HITTOllakin, vaikka ongelmia olikin keikan aikana. Lisäksi hän olisi toivonut Sakura Romancen aikana romanttisempaa ääntä äänelleen, mutta tässäkin kohtaa oli ongelmia, joten hänen toivettaan ei pystynyt toteuttamaan. Minusta hänen äänensä kuulosti hyvältä tästäkin huolimatta! Sakura Romance on kuitenkin lemppareitani, joten se oli ihana kuulla muiden ihanien biisien lomasta! HITT tuntui olevan myös hämmästynyt siitä, että meilläkin oli Suomessa kirsikankukkapuita. Kovasti hän yritti kysellä, että mikä Kirsikankukka on Suomeksi, mutta se taisi olla herralle liian vaikea sana lausuttavaksi. Kyllä hän puhui myös pienesti Suomeakin keikan aikana. Moneen kertaan lausui "Moi moi", joten olihan hän jotakin sentään  opetellut. Osasi hän lausua myös sanan "Kippis" kun hän heilutteli vesipulloaan ennen kun otti siitä kulauksen! En muista minkä biisin aikana hän veti erään tytönkin lavalle tanssimaan kanssaan (opetti tälle furjea), mutta tämä tyttö näytti hämmentyneeltä ja pelokkaalta, että vain seisoi paikoillaan miehen edessä. Minäkin olisin ollut, joten onhan tuollainen paniikki ihan luonnollista! HITT on hurmaava... Harva artisti ottaa niin monen faniin kontaktia, joten oli ihanaa, että hän edes yritti pitää showtaan pystyssä, vaikka ihmisiä oli vähän. Saimme myös taputtaa hänen käsiään erään biisin aikana (jota en taaskaan muista), mutta Milla taputti hänen oikeaa kättään ja minä vasenta. Ei tainnut aivan rytmilleen mennä oikein tai ainakaan omalla kohdallani, mutta ainakin pääsimme koskemaan häneen myös.  Minusta oli todella mahtavaa, että hän yritti puhua englantia, vaikka hänen englantinsa ei ollutkaan kovin hyvää. Yhdessä vaiheessa hän mainitsi olevansa Japanin komein mies ja sen me tulisimme kuulemma näkemään jos aikoisimme joskus matkustaa Japaniin. Tämä oli aika hyvä heitto, sillä onhan HITT todella komea! Hän on myös pitkä, joten erottuu varmasti monista Japanilaisista miehistä. Hän myös halusi ottaa jonkun mukaansa Japaniin.. Tämän piti olla vähintään 25vuotias ja lyhyt, jotta mahtuisi hyvin hänen matkalaukkuunsa. Tässä vaiheessa avovaimoni osoitti minua, jota en edes tajunnut ennen kun vasta jälkikäteen! HITT vain totesi, että "No I mean twenty FIVE years old" ja näytti havainnollisesti sormillaan kahta ja vitosta, jonka jälkeen avovaimoni vain tarmokkaasti osoitti minua ja mainitsi minun olevan  todella todella lyhyt ja että olen oikeasti 25-vuotias ja kuinka näytän vaan tosi nuorelta, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan minua. HITT totesi tähän, että hän ottaa sitten minut mukaansa! Olikohan tässä kyseessä jo hieman "ihmiskauppaakin" mukana? *heh* Avovaimoni oli todella lähettämässä minua HITTON mukana Japaniin!


Ihanat levyset <3 ^u^ 


Keikan loputtua pyysimme vielä encorea, mutta valitettavasti siihen ei ollut enää aikaa. HITT kuitenkin tuli paikalle ja pahoitteli tilannetta, jonka jälkeen lauloi pienen pätkän Sakura Romancea mikrofonin. Miten mies voikaan olla noin ihana! HITTOsta huomasi, että häntäkin harmitti nämä kiireelliset aikataulut, jonka vuoksi tulikin hyvästelemään meidät kaikki vielä toistamiseen. Siinä on kyllä mies, jolla on sydän paikallaan  fanien suhteen! Heh,,, Monestikohan olen kyseistä herraa jo hehkuttanut tämän blogitekstin aikana...? Ehkä liian moneen kertaan, mutta ei tuota söppänää ja flirtailevaa miestä voi olla kehumatta! Keikan lopuksi myyntipöydässä myyntiin chekikuvauksia HITTON kanssa, joten kävimme ostamassa meille molemmille omat. Chekit maksoivat vaan 5e kpl, joten pääsimme tällä kertaa halvalla! ADAMSin keikalla chekit maksoivat 10e, joten kyllähän siinä säästyi paljon. Ennen keikan alkua kävimme tarkastelemassa myyntipöytää ja tulihan sieltä napattua kaksi HITTON albumia mukaan. Harmi, ettei myytäviä ollut kamalasti, mutta nuo chekikuvaukset olivat plussaa! Myyntipöydältä löytyi vain levyjä ja nuo kaksi albumia meiltä puuttui, joten hyvä, että olimme varanneet keikalle rahaa mukaan. Tässä kohdin meillä alkoikin tulla hieman kiire bussiin.. Tällä kertaa matkustimme tosiaan busseilla ja avovaimoni oli ostanut lippunsa etukäteen (siihen sisälsi opiskelija-alennukset jos hommasi liput edellisenä päivänä), joten jouduimme hieman paniikkiin kun chekikuvauksien alkaminen hieman kesti. Tässä vaiheessa meillä oli aikaa 15minuuttia, jolloin avovaimoni alkoi turhautumaan vieressäni, koska emme ehtisi ottamaan chekejeä HITTON kanssa jos herra ei alkaisi pian tulemaan. Avovaimoni kirosikin ääneen, että "Jos se FUCKIN mies ei ala kohta tulemaan niin emme millään ehdi ottamaan kuvia" no... Tämän kiroamisen jälkeen HITT jo astelikin avovaimoni takaa, jolloin avovaimoni vain totesi huvittuneena, että "Onneksi hän ei ymmärrä Suomea". Meitä ennen oli yksi vain jonossa, joten tämän jälkeen kaikki alkoikin sujumaan nopeammin. Minun vuoroni olikin seuraavana ja HITTOlla olikin hauskaa pienuuteni takia ja hän ottikin muutamia hauskoja asentoja takanani kuin näyttäen kaikille miten pieni olen. Minä vain virnistelin tyhmänä vieressä samalla kun yritti keskittyä siihen, etten alkaisi tärisemään herran vieressä. Minulla on sellainen tapa aina jos jännitän liikaa tai olen hermostunut. Eihän sitä joka päivä pääse oman lemppari artistinsa kanssa samaan kuvaan! Olin antanut käsissäni olevat albumit Millalle, sillä aikaa kun otimme kuvat HITTOn kanssa, mutta, sillä aikaa kun annoimme chekin kuivua pöydällä (HITT kirjoitti siihen nimmarin) Milla ojensi minulle albumit takaisin, jotta saisin pidellä niitä sen aikaa kun hän menisi kuvaan HITTOn kanssa. Tässä välissä HITT nappasi albumit käsistäni, jolloin hämmentyneenä jäin katselemaan kun herra alkoi avaamaan niitä muoveistaan, jolloin kirjoitti niihinkin myös nimmarit! Oli hauska katsella miten hän tarkasti asetteli lehtiset ja obit paikoilleen kun viimein ojensi ne meille takaisin. Kuulimme kuinka yksi järjestistä kyseli, että "Onko tuo ihan sovittua, että HITT kirjoittaa noihin kaikkiin nimmarit?", mutta emmehän me sitä itse pyytäneet vaan herra nappasi ne käsistämme, joten olimme vain onnellisiä, että saimme levyihinkin nimmarit emmekä joutuisi erikseen jonottaa nimmarien jakoon, koska siihenkin menisi oman aikansa! Olimme siis ihan hyvin aikataulussa mukana kun HITT sai otettua kuvan Millan kanssa.

HITT jaksoi kiusata minua kun olin niin pieni! Kuvassa myös avovaimoni chekikuva ^u^


Mutta HITTOn kainalossa oli oikein mukavaa! Vaatteetkin tuoksuivat koko kotimatkan häneltä, sillä hänellä oli jotain todella makean tuoksuista hajustetta yllään, joten sen tuoksu jäi vaatteisiin keikan jälkeenkin. Minusta se oli oikein huumaavaa tuoksu (ehkä pikkusen liian makea), mutta avovaimoni tuntui inhoavan sitä *heh*. Ainakin sain tuoksutella häntäkin koko bussimatkan ajan, sillä olihan tuoksu tarttunut häneenkin! Bussimatka kotiin siis sujui rattoisasti kun hehkutimme yhdessä illan keikkaa. Ongelmat eivät haitanneet ja voisin sanoa, että tämä keikka oli kaikista aiemmista keikoista erikoisin. Siinä oli, jotain sellaista erilaista viehätystä, jota ei ole ollut muissa keikoissa. Ehkä se johtui juuri kommelluksista ja vähäisistä ihmisistä. Tunnelma oli rento ja siellä sai olla oma itsensä! Tuon keikan jälkeiset fiilikset olivat todella hyvät. En muista milloin olisin tuntenut sellaista rauhaa keikan jälkeen, jonka sain kokea HITTOn keikalla. Ehkä myös suurin ikäväkin kasaantui herraa kohtaan.. Toivon kovasti, että hän palaisi vielä joskus Suomeen keikkailemaan kaikesta huolimatta. Kaikin puolin ilta oli siis täydellinen!



HITTOn musiikki tulee elämään muistoissamme ja sydämissämme vielä pitkään!











lauantai 7. maaliskuuta 2015

1.3.2015 KAMIJO @ Gloria, Helsinki

En vieläkään voi uskoa, että todella kävimme katsomassa tätä jumalaista herraa.. Kamijo... Miten pystyn edes kuvailemaan tätä keikkaa ilman hehkuttamista... Sen voinkin sanoa suoraan... En mitenkään.. Tuo ilta oli vain niin uskomaton  ja taianomainen, että se jää kyllä mieleen todella pitkäksi aikaa. Jos kirjoitin aiemmin ADAMSIN keikasta niin Kamijon oma oli vain niin visuaalisesti upea, että tässä kohden ADAMSIN  pojat valitettavasti jää kakkoseksi.Ei kuitenkaan huonolla tavalla, sillä olihan heidänkin lavaesiintymisensä aivan mieletön. Kamijo on ollut elämässäni jo vuosia, joten senkin vuoksi tämä herra on tullut tärkeäksi. Toivon, että ADAMSista tulee myös yhtä tärkeä. Kamijolla on ollut aikaa kasvattaa lavakarismaansa monta vuotta, mutta siltikään hänellä ei ole noussut kusi päähän, josta olen suunnattoman kiitollinen. Jrock piireissä Kamijo on iso nimi ja fanikantaa on paljon, joten olen vieläkin äimistynyt, että tämä herra raahautui Suomeen. Suomi oli ainoa pohjoismaa, jonne Kamijo tuli keikkailemaan, joten täytyyhän sen jo kertoa, että täälläkin kannatusta on vielä olemassa, vaikka jrock ei olekaan enää niin pinnalla mitä vuosia takaperin on ollut. Mutta se ei haittaa, sillä Kamijo sai kyllä ansaitsemansa illan ja hän onnistui pitämään fanit tyytyväisinä loppuun asti. Siis aivan täydellinen ilta.... Tekisin mitä tahansa, että pääsisin näkemään tämän vampyyriprinssin uudestaan.

Kamijo tuli itselle tunnetuksi jo teiniajoista, jolloin vampyyrit ja fantasia olivat lähellä sydäntä, Rakastan melodista ja raskasta musiikkia, joten Kamijon ääni on senkin puoleen viehättänyt todella paljon. Lempibändejä oli mm Nightwish noina aikoina, joten yhdisn tämän herran monesti heihin. Musiikki on kaunista ja elävää, joten sitä on mielyttävää kuunnella. Rakastan myös Kamijon matalaa ääntä, joka saa väreet kulkemaan ja sydämen pamppailemaan. Kamijo lauloi tuolloin vielä Versaillesissa, joten sekin on varmasti nostattanut herran suosiota nykypäivänä. Ainakin näin muistelen, sillä onhan tuosta jo kuitenkin aikaa kun olin teini. Ehdoton lempi biisi oli tuolloin Aristocrat's Symphonny, joka jaksaa tänäkin päivänä sykähdyttää, eikä tuohon kappaleeseen koskaan kyllästy. Jos alkaisin nyt luettelemaan lempi biisejä niin siitä listasta tulisi melkoinen! Ehkä tyydyn siis laittelemaan muutamia musiikkivideoita, joista hieman näkee ne tärkeimmät kappaleet. 

Kamijon sooloura on myös miellyttänyt, joten tässäkään ei herra jättänyt meitä kylmäksi keikalla. Yllättävän monen tunnistin, vaikka nimen hakemisessa hieman kestikin. Oli hienoa kuulla niin Lareinen kuin Versaillesinkin kappaleita, sillä kyseessähän oli Kamijon 20-vuotis juhlakiertue. Ennen Suomea Kamijo oli käynyt Vemäjällä, joten herra oli vireessä täälläkin, sillä olihan hänellä vasta toinen maa menossa. Paljon oli Masashi laittanut twitteriin kuvia Helsingistä keikan jälkeen ja muutenkin kommenttia miten oli täällä viihtynyt ja haluaisi palata tänne vielä uudestaan Jupiterinkin kanssa. Meitä oikeastaan yllätti sekin, että Masashi oli lähtenyt tälle kiertueelle mukaan, mutta saattoihan kyse olla juuri siitä, että Kamijolla oli tuo juhlakiertue menossa ja olihan Masashi ehtinyt jonkun aikaa soittamaan Versaillesissa ennen kun Jupiter ilmestyi kuvioihin. Oli siis upeaa nähdä hänetkin, sillä Masashi sattuu olemaan yksi meidän lemppareista Versaillesista. Olisihan sitä hienoa nähdä Jupiterkin joskus ja ehkä sekin tulee toteutumaan jossain vaiheessa jos Masashi jaksaa hehkuttaa Suomea vielä kun pääsevät takaisin Japaniin. 


Keikka päivä oli tosiaan sunnuntai, joten seuraavana päivänä oli hieman vaikeaa nousta ylös pitkän valvomisen jälkeen, mutta kaikki oli sen arvoista. Meillä oli kaveri yökyläilemässä tuona viikunloppuna, sillä hän lähti meidän seuraksi keikalle myös. Hänen kanssaan olemme ennenkin keikkaileet, joten oli mahtavaa saada hänetkin mukaan. Me olimme tosiaan ostaneet jo aiemmin Kamjon vip-liput ja hänellä oli normi lippu, joten jouduimme eroamaan sitten keikan ajaksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä ystävämme pääsi myös loistavalle paikalle, joten kaikille riitti silmänruokaa varmasti. Hänkin pääsi eturiviin keikan ajaksi, joten kaikki oli siis niiltä osin täydellistä. 




Kuuntelimme tosiaan koko viikonlopun Versaillesin levyjä, joita tuolta hyllystämme löytyy aikamoinen kasa. Olisi huippua saada niitä lisääkin, mutta ehkä, sitten kun on tarpeeksi rahaa shoppailla taas closetchildissä. Sieltäkin tulee melko kalliit postikulut jos ostaa kasan levyjä ja harvoin siellä on Versaillesin levyjä näkynyt, mutta dvd:itä ja sellaisia kylläkin. Meiltä löytyy Versaillesista vain yksi dvd, joten olisihan niitäkin mukava omistaa enemmän. Nyt varsinkin kun ikävä alkaa iskemään niin keikkamasiksissa voisi niitä seurailla. Kaverimmekin taisi tykästyä Kamijoon vielä enemmän keikan jälkeen, joten saimme hänetkin toden näköisesti koukutettua herraan. Mutta kukapa ei rakastaisikaan Kamijon mahtavaa ääntä? Minä ainakin rakastan! Rakastan aivan älyttömästi. Se riistää sieluani ja hajottaa sydämeni tuhansiin sirpaleisiin. Niin kaunis ja ihmeellinen ääni.. "Kestää vuosia kouluttaa ääni sellaiseksi" ja tuo lausahdus pitää kyllä täydellisesti paikkansa. Jos ajan voisi muuttaa takaisin keikkapäivään niin tekisin sen varmasti. Kaipaan häntä jo nyt, vaikka keikasta on kulunutkin vasta muutama päivä. 

Mutta tosiaan keikka-aamu tuntui kovin pitkältä, sillä meitä kaikkia varmasti jännitti tuleva keikka, jolloin taas pyöritimme soittimesta Versaillesia ja YouTubesta kuuntelimme Kamijon omia biisejä. Emme yhtään osanneet arvata mitä keikalla tultaisiin soittamaan, joten sekin sai jännityksen vain kasvamaan. Pian tulisimme näkemään tämän ihanan vampyyrisedän... Ihan ihka elävänä ja pääsisimme samaan kuvaankin hänen kanssaan. Sitä ennen olisi vielä ehdittävä valmistautua illan keikkaa varten ja ehtiä myös julisillekin. Lähtömme olikin hieman kiireinen, sillä Milla joutui viime tipassa kiristää korsettiani, jossa meni hieman aikaa. Hetken olin, että viitsinkö sitä kuitenkaan pistää keikalle vai en, mutta kyllä sen lopulta sain päälleni. Tuskin kuolisin sen kanssa ja olihan se aiheeseen myös sopivakin.

Ehdimme onneksi julkisille ihan hyvin, vaikka junaan jouduimmekin hieman juoksemaan, sillä bussi pysähteli liikaa matkalla asemalle. Päästyämme viimein juna-asemalle meillä oli vain todella vähän aikaa ostaa liput automaatista. Meidän oli ollut tarkotus olla perillä 15:38, mutta bussin myöhästelyn vuoksi olimme siellä vasta 15:45 ja junamme lähti 15:49, joten meille tuli siinä pienoinen kiire. Oletimme junan lähtevän tapansa mukaan ykkösraiteilta, joten ehdimme jo hieman hengähtää, että ei tässä mikään kiire vielä ole, sillä ehtisimme hyvin ostaa liput koneesta ja mennä, sitten odottelemaan junaan, mutta lippuja ostaessamme huomasimmekin, että juna lähteekin kakkos raiteelta.! Siinä tulikin jo pienoinen epätoivo, että ei... Ehdimmekö siihen ollenkaan, sillä junaa jo kuulutettiin saapuvaksi kun ostimme lippuja. Mutta juokseminen kannatti ja pian olimmekin jo turvallisesti junassa. Korsetin kanssa oli hienoa loikkia rappusia ylös, mutta se oli sen arvoista, vaikka veren makukin nousi suuhun.


Saavuimme keikkajonoon noin viideksi, sillä meitä vippejä alettaisiin päästämään sisälle kuudelta, sillä meillä oli aikaisempi sisäänpääsy kun normijonossa olevilla. Tässä kohden normijonossa oli paljon vähemmän porukkaa, joten kauhistelimme jo miten Kamijon kuvauksissa tulisi nuo ryhmäkuvat onnistumaan. Vip-lippuja oli rajoitettu erä, joten niitä tuntui olevan myynnissä taas _paljon_... Näimme jonossa myös pikaisesti Lauraakin, joka oli tullut myös Kamijoa katsomaan. Ehdimme vaihtaa nopeasti kuulumisia ennen kun tiemme erosivat. Hän oli kaveriensa seurana normijonossa, vaikka itsellään oli vippi myös. Oli kuitenkin ehtinyt tulla omalle paikalleen, sillä hän  oli ennen meitä kuitenkin sisällä kun meitä alettiin päästämään sisätiloihin. Jännitys vain tiivistyi ja sydän alkoi takomaan rinnassa sitä mukaan mitä lähemmäksi pääsimme Glorian ovia.


Sisätiloihin päästyämme meidät ohjattiin oikeille paikoille, sillä sisällä oli omat jonossa, jotka johtivat saliin ja Kamijon kuvauksiin. Jono näytti toivottoman pitkältä, mutta nopeasti sekin liukui eteenpäin. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa ihmisiä oli noin 25-30henkeä, joten siitäkin hieman näkee paljonko niitä vippejä oli myynnissä. Kuitenkin tuo tilaisuus oli hyvin järjestetty, josta olen kyllä ihan tyytyväinen. Vippejä vain oli mielestäni liikaa ja tässä kohdin tuli ihan samanlainen fiilis mitä Miyavinkin keikalla oli kuulemma ollut. Olisiko Kamijon näkeminen samanlaista? Odotuksemme kuitenkin palkittiin kun vuoromme oli astua saliin. Tässä kohden katseeni eksyi lavalle ja korokkeeseen, jossa Kamijo istui tuolillaan kahden henkivartijansa kanssa.. Olin saada kohtauksen, sillä Kamijo oli niin nätti mitä kuvissakin näkee! Siinä herra oli aivan edessämme samalla kun sydän pamppailen jono kulki tätä ihanaa laulajaa lähemmäksi. Mietimme pitkään kumpi meistä menisi kättelmään Kamijoa ensin, sillä minusta tuntui kuin jalkani eivät toimisi kohta ollenkaan. Ajatus siitä, että joutuisin pian nousemaan rappuset ylös Kamijon luokse sai kehoni tärisemään. Jalkani tuntuivat voimattomilta samalla kun poskeni hehkuivat tämän näkemisestä. Lopulta uskaltauduin ennen Millaa nousemaan rappuset, sillä koin sen paremmaksi vaihtoehdoksi ja olisihan Milla takanani jos oikeasti menettäisin järkeni. Muistan kuinka katsoin jalkojani kun nousin viimein rappuset ylös samalla kun keskityin hengittämiseen. En saisi mokata nyt... Se olisi ollut hirveintä jos olisin hänen edessään alkanut itkemään. Tunteet ja muistot teiniajoilta nousivat mieleeni, joten sydämeni oli oikeasti pakahtua kun siten olinkin jo hänen edessään. Suora katsekontakti..... Käden ojennus... Pian tunsin hänen kätensä omassani, joka sai ihanan tunteen leviämään sisälleni. Näytin varmasti todella fiksulta kun vain tuijotin häntä ja kuuntelin pitkän litanian kun hän kiitti minua eri kielillä enkä tajunnut vastata kun vain lopuksi, että "Thank you". Muistan kun mieleeni jäi vain hänen Ranskaksi lausuma kiitoksensa "Bonjur", joka saa hymyn nousemaan korviin asti.Vielä nopea vilkaisu häneen ja käden irrotus samalla kun lähdin laskeutumaan tärisevineni jalkojeni portaita  alas. Se hetki oli taianomainen... Liian sumea, mutta samalla niin selkeä, että saa minut liikuttumaan jälleen. Sillä hetkellä tunsin itseni maailman onnellisemmaksi "tytöksi", sillä olin viimein päässyt näkemään Kamijon.. Pitkäaikainen unelmani toteutui juuri sillä hetkellä...


Kättelyn jälkeen jäimme seuraamaan muiden reaktioita kun viimeisiä vippiläisiä päästettiin sisälle. Kamijo sai paljon lahjoja Suomalaisilta faneiltaan ja hieman harmitti, ettei itse tajunnut ostaa, vaikka ruusua hänelle, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla jos hän tänne vielä eksyy. Ehkä olisin ollut liian shokissa jos olisin joutunut hänelle jotain antamaan. Olisin varmasti lähtenyt lahjani kanssa ja tajunnut omalla paikallani, että hei... Unohdin antaa tämän hänelle.. Ehkä siis ihan hyvä, ettei minulla ollut hänelle mitään. Muiden kätellessä Kamijoa ja viimein hänen lähdettyä lavalta kävimme Millan kanssa katsomassa myyntipöytää uteliaina, sillä tarkotus oli ollut ostaa hänen yksi levynsä, joten hieman vilkuilimme mitä muuta siellä oli tarjottavana. Kuitenkaan emme saaneet vielä mitään ostaa (käsky kävi järkkääjiltä), joten palasimme omille paikoillemme. Siten jäimmekin katsomaan miten lavaa alettiin järjestämään paikoilleen. Kummallakin sivulla oli aidat, mutta catwalk osuus oli aivan paljas aidoista. Kamijolla siis tulisi olemaan catwalk! Tuo oli muutenkin hyvä systeemi, sillä bändi saisi olla kuitenkin rauhassa aitojen takia ja saisivat tulla catwalkille sitä mukaan kun haluaisivat ottaa yleisöön kontaktia paremmin. Catwalk oli meille tuttu ja sen kohdat minne kannattaisi suunnata kun annettaisiin viimein lupa asettua lavan eteen..




Nää ei koskaan onnistu ittensä kohdalla, mutta tunnelma oli kuietnkin tärkeintä! ^u^



Kamijo ^u^

Kauaa emme joutuneetkaan siinä seisoa kun meille annettiinkin jo lupa siirtyä lavalle. Milla tarttui automaattisesti käteeni ja lähti kuljettamaan catwalkille. Minä tietysti kiltisti seurasin perässä. Saimme hyvät paikat, joten siitä tulisimme näkemään hyvin keikan. Itse olin lavan päädyssä ja Milla sivulla vieressäni. Näköyhteys oli siis aivan täydellinen. Oliko tämäkin vain onnekasta tuuria, että pääsimme niin eteen? Ehkä jokin suurempi voima oli ohjannut meidät juuri siihen, vaikka ihmisiä oli keikalla paljon. Sali siis alkoi täyttymään sitä mukaan kun saimme itsellemme mukavat paikat. Milla joutui hieman taistelemaan omasta paikastaan, mutta onnistui siinä kuitenkin pysymään. Kävin myyntipöydässäkin ennen kun saliin alettiin päästämään normi lippulaisia, joten ehdin hyvin takaisin omalle paikalleni lavan eteen, sillä Milla osasi pitää paikkaani paremmin kuin se, että hän olisi itse lähtenyt käymään myyntipöydässä, joten hänen paikkansa olisi varmasti viety sillä välin. Sain ostettua meille Kamijon HEART albumin (tältä albumilta Kamijo soitti paljon kappaleita ja siinä oli myös monia lemppareitakin), julisteen ja valokuvasetin. Emme tällä kertaa käyttäneet järjettömästi rahaa, sillä myyntipöydässä ei ollut oikein sellaista mitä olisi voinut ostaa vielä siihen lisäksi. Olisihan siellä ollut toinenkin levy Kamijolta, mutta se oli minialbumi, joten saimme enemmän rahoillemme vastinetta kun ostimme tuon kokopitkän albumin. Päätimme kuitenkin, että tilaisimme tuon Vampire Symphonyn ClosetChildissa, jonne tekisimme sitten isomman tilauksen. Tuolla verkkokaupassa tuo kyseinen levy oli paljon halvempikin ja sen mukana tuli myös photobookikin. HEART oli Kamijon ensimmäinen albumi, joten sen hankkiminen keikalta oli paljon järkevämpää. Olisihan siellä ollut myynnissä myös joku vieraskin photobook, mutta se oli liian hintava meidän butjettiimme, joten tällä kertaa ostokset jäivät hieman vähäisiksi. Olihan viikko takaperin ollut vasta ADAMSin keikka, joten siellä tuli tuhlattua rahaa paljon enemmän. Ja olihan tuossakin ihan hyvä saalis kuitenkin.




Keikkashoppailut ^u^


Ihmisiä alkoi tosiaan kasaantumaan taaksemme ja lopulta kello alkoi matelemaan myöskin eteenpäin. Kamijolla ei ollut ketään lämppärinä, joten hän pääsisi aloittamaan heti. Jännitys salissa oli käsinkosketeltava. Kaikki vain odottivat Kamijon näkemistä ja olivat intoa täynnä. Olen iloinen, että ihmisiä oli tullut katsomaan herraa niinkin paljon, vaikka samaan aikaan Helsingissä soitti Korealainen poikabändi, joiden suosio on kasvannut suuremmaksi. Jrockin kannatus on siis hieman vähentynyt, mutta se ei niinkään haittaa, sillä tykkään paljon enemmän keikoista, joissa ei ole niin paljoa porukkaa. Kuitenkin pitää olla sen verran, että bändi saa hyvän vastaanoton ja että Suomi jää heidän mieleensä. Porukka ei ole kuitenkaan enää niin aggressiivista kuin ennen, joten nyt keikoilla on mukava käydä. Olen kuullut, että k-popin puolella asia on ihan toisin. Mutta tämäkin nähdään, sitten niin monelta eri kantilta, etten uskalla mennä sanomaan omaa mielipidettäni asiaan.

Pian lavalle tuotiinkin Kamijon mikkiteline, joka oli kiedottu ruusuköynökseen. Tässä välissä ihmiset puhkesivat suosionosoituksiin, sillä tässä vaiheessa ei ollut epäilystäkään mitä tulisi tapahtumaan. Kauaa ei mennytkään kun valot sammuivat salissa ja intro lähti soimaan kajareista. Sydän tuntui sykkivän jälleen, sillä jos alku jo kuulosti näin upealta niin millainen keikka siitä tulisi? Pian Kamijo saapuikin lavalle bändinsä kanssa, joka sai aikaan rajut  huudot yleisöstä. Tunnetun hevikäsimerkin myötä heidät toivotettiin lavalle ja pian Kamijon ääni halkaisi salin. Ensimmäinen kappale lähti soimaan... Rose croix.....




Kuva Suomen keikalta! https://twitter.com/B7Klan

Valot äänet ja kaikki olivat aivan siinä silmiemme edessä. Aivan kuin olisi seurannut Kamijon esitystä live dvd:ltä. Niin mielettömän upea ääni ja aivan samanlaiset eleet.. Kamijo ei ollut muuttunut mihinkään, vaikka lava olikin pieni ja vaatimaton. Silti herra veti täysillä ja antoi musiikin elää. Olen varma, ettei herra jättänyt ketään kylmäksi..Sellaista neroutta ei osaa edes selittää mikä Kamijosta huokuu.. Kamijon aura on jotain niin ihmeellistä, että se saa kenet tahansa sekaisin. Rose croixin jälkeen seuraavana oli vuorossa Aristocrat`s Symphony.. Tämä oli juuri se kappale, joka oli tärkeä sieltä nuoruudesta, joten tässä vaiheessa en voinut olla pidättelemättä itkua. Kamijo oli täydellinen.. Aristocrat`s Symphonista on myös monia erilaisia muistoja, joten väkisinkin se sai aikaan tunnekuohun aikaan.





Vielä ei ole julkaistu virallista settilistaa, mutta linkkaan tähän mikä oli jossain välissä näkyvissä Kamijon twitterissä. Pitää, sitten linkata uusi kun sellainen tulee, mutta tässä tosiaan biisit mitä Kamijo keikallaan soitti:


 Lareine:
あの人愛した人なら (Ano hito aishita hito nara)
Fiancailles
Versailles:
Aristocrat's Symphonny


MASQUERADE
Ascendead master

 Kamijo (solo):
Rose Croix
Sacrifice of Allegro
Royal Tercet
Moulin Rouge
Romantique
Death Parade
Dying Table
Louis 〜艶血のラヴィアンローズ〜

Moulin Rougesta pidän myös todella paljon ja tämän biisin aikana Kamijo sai yleisön syttymään! Kaikki tunnistivat kappaleen, joten oli huippua nähdä tämä livenä. Musiikkivideosta en pahemmin pidä, sillä se ei sykähdytä niin paljoa, mutta muuten biisi on loistava. Kamijo sai kaikki tanssimaan, josta olen todella iloinen. Muistan miten pääsimme häntä myös koskemaan ja erään biisin aikana hän tarttui ihmisten käsiin sanomansa jälkeen "Olen nälkäinen ja te olette lampaitani", jolloin tunsin kuinka hän nappasi kiinni sormenpäistäni ja alkoi vetämään meitä perässään lavalle. Minun ja Millan kädet olivat samaan aikaan hänen kädessään, joten pääsimme kummatkin häntä koskeamaan. Sellaista lava karsimaa on vaikea kuvailla, mutta Kamijo vain osasi hoitaa kaiken niin täydellisesti alusta loppuun... Oli hienoa nähdä hänen eläytymisensä ja kuinka hän otti faninsa huomioon lavalla. Olimme tosiaan olleet jo varmoja siitä, ettei häneen saisi koskea ollenkaan koska kyseessähän oli kuitenkin Kamijo... Yllätyimme siis positiivisesti ja olen edelleen haltioitunut siitä miten hyvät paikat saimme lavan edestä. Olimme juuri täydellisillä paikoilla catwalkilla ja juuri siinä reunassa mihin Kamijo asteli eniten. Käteni eksyi monesti hänen jalkoihinsa ja käsivarsiinsa. Välillä Kamijo diivamaisesti härnäsi yleisöä, sillä hän saattoi vain astella lavanreunalle ja juuri kun kaikki yrittivät häneen koskea niin pyörähti kauemmaksi. Tällaisiä keikkoja rakasta, joissa annetaan artistille kuitenkin oma rauha ja mahdollisuus tulla itse ottamaan kontaktia yleisöstä jos niin haluaa. Yllätyin siitäkin miten paljon hän kuitenkin otti faneihinsa kontaktia keikan aikana.  





Oli ihana kuulla myös MASQUERADE, joka tosiaan on tunnettu biisi Versaillesin ajoilta. Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli itsekin nousta lavalle ja tanssahdella Kamijon kanssa. Saatoin niin nähdä Versaillesin palatsin mielessäni ja kuinka Kamijo tanssittaisi nuoria kauniita neitoja ympäri salia.Death Parade oli huippu! Tässä kohdin Kamijo sai yleisön marssimaan musiikkinsa tahtiin ja vaikka meillä, joilla ei ollut kovinkaan paljoa tilaa edessä pystyimme hänen marssirytmiään noudattamaan. Keikan aikana väenpaljous vain kasaantui takanamme niin, että jouduimme pian olemaan puristuksissa lavaa vasten, mutta se ei haitannut lainkaan! Rakastuin todella paljon erääseen Lareinenkin biisiin, joka oli täysin vieras meille, sillä emme olleet koskaan aikaisemmin tätä kuunnelleet. Biisi oli nimeltään Ano hito aishita hito nara ja tämän aikana herra sai yleisön liikuttumaan niin paljon, että kun musiikki loppui ja hiljaisuus laskeutui saliin kuului vain ihmisten itkua. Se oli kaunista ja koskettavaa ja tämän biisin aikana itsekin itkin. Itkin onnesta, sillä Kamijon ääni oli vain niin upeaa ja täydellistä, että se kosketti monia salissa olevia. Kamijo vain onnistui luomaan siteen kaikkien ympärille ja kaikki se eläytyminen tässä biisissä sai minut rakastumaan hänen ääneensä vielä hitusen enemmän. Oli hienoa nähdä miten herra itsekin tärisi kappaleen aikana.  Muistan miten hän tärisi polvillaan lattialla samalla kun tätä herkkää kappalettaan lauloi. Yritimme etsiä kotona tuota biisiä ja sen myös löysimmekin, mutta harmillisesti se ei kuulostanut siinä niin hyvältä kuin mitä se oli kuulosti keikan aikana.Oli siis ihanaa kuulla se nyt ja siitä olen myös suunnattoman onnellinen... 










MASQUERADE ajoilta ^u^


Kamijo Lareinen ajoilta 


Niin... Ja ei unohdeta Masashia! Masashi näytti myös omalta itseltään keikan aikana ja häneenkin pääsimme koskemaan. Masashin käsivarret...... Kylki ja sääret ja... Noniin... Masashi oli myös täydellinen. Oli hämmentävää miten hänkin tuli yleisöä tervehtimään ja aina tuntui hämmentyneen jos joku huusi hänen nimeään yleisöstä. Kamijon rumpalikin oli todella suloinen tummine meikattuine silmineen ja kiharine hiuksineen. Kutsuimmekin häntä nimellä "pikku prinssi" kun emme ensin tienneet hänen nimeään. Maoki oli tämän suloisuuden nimi, joten nimi oli yhtä söppänä kuin mies itse. Pääsimme näkemään myös vampirismia, sillä Kamijo puri kitaristiaan kaulaan keikan aikana, joka sai ihmiset hurmoksiin. 




Kuva napattu Kamijon twitteristä ^u^


Saimme herrat vielä encoreenkin raivokkaan huudon ja töminän kera. Sitten koittikin viimeisen kappaleen aika eli Louis... Ilmassa oli selkeästi aistittavissa kaipausta ja ikävää, sillä saisimmehan heiltä vielä viimeisen kappaleen ennen kun he lähtisivät, eivätkä tulisi enää takaisin. Louis kuulosti kauniilta ja se sai kaipuuden vain kasvamaan sisälläni vielä enemmän. En yhtään ihmettele miksi Kamijo rakastaa vampyrismia niin paljon.. Louis toi heti mieleen Veren vangit elokuvan, joka on lemppareitani. Viimeiseksi herra  kiitti bändiläisiään halaamalla ja lopuksi osoitti kiitokset myös meille kaikille. Tämän jälkeen pääsimme viimein näkemään kaveriammekin, vaikka olimmekin erkaantuneet toisistamme ennen keikkaa. Hänkin oli pitänyt kovasti keikasta ja hetken siinä jutusteltuamme otimme takkimme ja tavaramme narikasta ennen kuin astuimme sumuiseen yöhön. 


Lempibiisit uudelta levyltä:



  • Rose Croix
  • Deat Parade
  • Moulin Rogue
  • Romantigue
  • Louis



Ilta oli niin koskettava, että sen tajuaa vasta kun pääsee kokemaan, jotain sellaista, joka on itselle tärkeää ja rakasta. En uskonut, että pääsisin näkemään tuota ihanaa  herraa koskaan. 


En voi sanoa muuta kuin, että...


.....Kiitos tuhannesti......



maanantai 23. helmikuuta 2015

20.2.2015 ADAMS @ Gloria, Helsinki

Pitäisi heti kirjoittaa keikan jälkeen kun vielä muistaisi mitä keikalla on tapahtunut, mutta en ole vain saanut aikaiseksi, joten postaus tulee nyt hieman myöhässä. Tuntuu, että aina käy näin, mutta ehkä se ei ole niin justiinsa. Ainakin mieli on ehtinyt rauhoittumaan ja ajatukset kulkevat paremmin kuin jos kirjoittaisi heti keikkakuohuksissa samana iltana. En tiedä miksi olo on nyt niin surkea ja masentunut. Ajatukset ovat vain pyörineet tuossa ihanassa keikassa, joka oli aivan MAHTAVA! Ehkä voisi sanoa, että parempikin kuin viime kerralla, mutta siihen vaikutti varmasti se, että keikka oli kaikinpuolin erilainen kun mitä se viimeksi oli. Hyvällä tavalla tietenkin.! Onhan pojille ehitnyt kertyä jo paljon kokemustakin lavaesiintymisestä ja muutakin, joten ilta oli kaikin puolin täydellinen.

Yritän siis parhaani mukaan saada tästä blogimerkinnästä järkevän ja aloitankin, vaikka kertomalla perjantaiaamusta, joka alkoi sateisena ja harmaana. Se ei kuitenkaan lannistanut keikkatunnelmaa, sillä emme joutuneet odottamaan jonossa juurikaan, sillä meillä oli fanclubikortit, joten pääsimme tietenkin ensimmäisinä sisään. Mutta tosiaan.. Olin itse kotosalla tuona päivänä ja Milla  oli koulussa, sillä päätimme, että niin olisi parasta koirien kannalta, jotteivat joutuisi olemaan niin pitkään yksin kun lähdemme keikkailemaan illaksi. Asumme tällä kertaa kauempana, joten koiria ei pysty jättämään niin pitkäksi aikaa kotiin, joten joudumme lähtemään niin myöhään kuin vain mahdollista. Oli hyvä hommata nuo fanclubikortitkin ennen keikkaa, sillä nekin edesauttoivat meitä saamaan hyvät paikat keikalla.! Eikä jonotustakaan tarvinnut murehtia, sillä meitä fanclubilaisia oli jonossa vain  7, joten eturivipaikat oli taattu. Ehdimme hyvin aikaisempaan junaankin, joka oli kaikenkukkuraksi halvin vaihtoehto. Matkoihin paloi yhteensä 70e, joten olihan tuo halvempi vaihtoehto parempi. Myöhempi juna olisi ollut 10e kalliimpi. Lähtö oli aika kiireinen, mutta hyvin sekin sujui, eikä aiheuttanut niin suurta stressiä mitä olisi voinut kuvitella. Ehdin hyvin siivota aamupäivästä myös, sillä muutama kaverimme tuli keikan jälkeen meille yöksi, joten senkin puolesta oli hyvä, että olin sen päivän kotona. Ehdin myös meikatakin ja lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen, vaikka meikit levisivätkin melko pahasti keikan aikana. Kiitos ihanan ja rakkaan boku no sei biisin... Mutta siitäkin kerron lisää tuonnempana.!


Saavuimme keikkapaikalle noin kuudeksi ja odotimme sisälle pääsyä noin tunnin verran. Ystävämme olivat siellä jo etukäteen, joten meidän ei tarvinnut kuin vain saapua paikalle. Suurena plussana oli, että keikkajonoon oltiin asetettu lämmintä mehua tarjolle, sillä ilma kuitenkin oli sen verran viileä, ettei siellä kunnolla tarkenut seistä, vaikka olikin hyvin vaatetta päällä. Minäkin hytisin loppua kohden, joten mehua oli mukava juoda ystävien seurassa. Pari ystäväämme sai nuo fanclubikortit vasta keikkajonossa (maksu juttujen vuoksi jne), jotka Aurélie (buukkaa keikkoja  pojille ja järjestää ohjelmat fanclubilaisille jne) toi heille jonoon. Tässä kuitenkin kävi hieman hassusti, sillä Aurélie oli tuomassa kortteja juuri sillä hetkellä kun kummatkin ystävistämme olivat lähteneet mäkkiin hakemaan itselleen ruokaa, joten Aurélie lähti heitä sieltä sitten etsimään. Oli kuulemma huudellut Lauraa (ystäväni) ranskalaisella aksentilla pitkin mäkkäriä ja saanut varmasti muut ihmiset ihmettelemään tilannetta. Onneksi tämä ihana ihminen onnistui heidät löytämään, joten hekin saivat sitten korttinsa viimein. Oli kyllä hyvä selittää Aurélielle tilannetta kun hän tuli meiltä muilta fanclubilaisilta kyselemään, että missä Laura ja Jenni mahtavat olla. Aureliésta tulen kertomaan myös myöhemminkin, sillä pääsimme tutustumaan häneen hitusen enemmänkin keikan aikana. Keikkajonossa pääsin näkemään myös muutamia muitakin facetuttujani, joten senkin puolesta oli mukavaa, että pääsimme sinne myös hetkeksi jonottamaan.!



Tunnin odottelun jälkeen meitä alettiinkin jo päästämään sisälle. Meidät tietenkin päästettiin ensimmäisinä, joten pääsimme jonottamaan narikkamaksujen ja muiden jälkeen salin suljetulle ovelle. Taaksemme alkoikin tulemaan pitkää jonoa, joten jännitys alkoi tiivistymään kaikkien kohdalla.

Fanclubisuutemme palkittiin heti ovien avaamisien jälkeen, sillä me todella pääsimme hyville paikoille lavan eteen! Tällä kertaa pojilla ei ollut catwalkia vaan lava oli ihan tavallinen suora, jota vasten pystyi nojaamaan. Olimme suunnilleen keskivaiheilla (oikella puolella) ja tällä puolella Adam viihtyi kaikkein eniten. Ennen keikan alkua kävimme Millan kanssa yhdessä myyntipöydässä, josta saimme haalittua mukavan määrän fanitavaraa! Ostimme chekejä ja valokuvia 100eurolla, joten rahaa paloi jälleen tälläkin kerralla. Niin ja tulihan ADAMSIN uusin albumikin ostettua.! Viime kerralla meiltä kului rahaa kutakuinkin saman verran, mutta tällä kertaa jätimme julisteet ja muut sellaiset pois ja keskityimme vain sellaiseen mitä me keräämme. Saavuttuamme omille paikoillemme saimme kuulla uuden yllättävän käänteen kun ystävämme (Laura) palasi myös myyntipöydältä luoksemme. Myyntipöydällä oli ollut myynnissä myös lappusia, jotka oikeuttivat yhden chekikuvan ADAMSIN poikien kanssa ja näitä lappusia oli vain rajoitettu erä saataavilla.! Chekikuva maksoi 10e ja meillä ei ollut varaa kuin yhteen, joten sovimme, että Milla kävisi sen ostamassa itselleen. Itseäni tämä harmitti, sillä olisihan se ollut mukavaa päästä itsekin poikien kanssa yhteiskuvaan ja vielä chekiin. Alkuun se tuntui kurjalta,  mutta, sitten aloin miettimään, että olisinko kuitenkaan viihtynyt kuvassa yksin, sillä se tuntui hieman pelottavalta ajatukselta. Harmistus kaikkosi kun Milla lupasi vielä kysellä myyntipöydältä, että voisinko minäkin tulla kuvaan mukaan. Vastaus oli kielteinen kun  Milla saapui hetken kuluttua  jälleen luokseni. Hetken siis toivo heräsi, mutta se sammui samantien, mutta en siltikään tuntenut niin suurta hamistusta, vaikka olisihan se ollut toki mahtavaa ja hienoa! Kykenin kuitenkin keskittymään hyvin alkavaan Suomalaiseen lämppäriin, joka pian sen jälkeen saapui lavalle meitä viihdyttämään.

Kaikki ostokset keikalta 

Keikalta ostettu levy 

Chekit ^u^


Suomalainen bändi oli nimeltään siis FAEK, josta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin, mutta olimme ehtineet kuunnella heidän uuden biisinsä youtubesta, joka ei niinkään sykähdyttänyt, mutta oli kuitenkin ihan mielenkiintoista katseltavaa. Kovasti yrittivät saada yleisöä mukaan, mutta ihmiset taisivat odottaa kovasti jo  ADAMSIN näkemistä, joten FAEK jäi tässä kohden  varjoon. Saivathan he toki yleisön huutamaan mukana, mutta sekin jäi melko vähäiseksi. Tästä bändistä ei siis tämän enempää.

FAEKin vedettyä muutaman biisin alkoi jännitys taas tuntua ilmassa. Viimeisen biisin jälkeen ja poikien lähdettyä lavalta alkoi sydän pamppailemaan ja keho tärisemään jännityksestä. Vuosi on pitkä aika odottaa lemppari bändiä, joten pian meidän odotuksemme palkittaisiin. Kauaa ei mennytkään kun Aurélie saapuikin lavalle toivottamaan Adamin ja Shotan tervetulleeksi pienen puheensa jälkeen. Yleisö puhkesi suosionosoituksiin ja pian avopuolisoni viereisestäkuuluikin lausahdus "Adam on niin nätti!", joka kyllä piti paikkansa kun nämä ihanuudet astelivat lavalle ja ensimmäinen kappale pärähtikin soimaan eli  Love me, joka oli suoraan uudelta albumilta SEXPLOSION. Tuo albumi julkaistiin ensimmäistä kertaa Suomen keikalla ihan myyntiin asti.! Tuon levyn mekin ostimme, joten sitäkin on ehditty kuuntelemaan jo paljon tämän viikon aikana. Lemppari kappaleita on monia ja eikä tämä levy ollutkaan niin huono mitä kauhulla odotimme sen olevan. Shota oli maininnut, että levy tulisi olemaan enemmän teknojumputusta, joten arkailimme tämän hankkimista ensin, mutta yllätyimme positiivisesti, sillä levy oli kaikkea muuta kuin sitä mitä oltiin annettu ymmärtää. Tai sitten meidän ymmärryksessämme oli jotain vikaa. Voisin oikeastaan pistää seuraavaksi biisilistan tuohon alas.
  • LOVE ME
  • Baddest Crown
  • HERO - Dear Eves my precious broken piece-
  • blind
  • Maria
  • Kissin' in the dark
  • WHY
  • ゲームセット (Gemusetto)
  • せせらぎ (Seseragi)
  • ボクノセイ (Boku no sei)
  • 秋雨 (Akisame)
  • R-ED
  • ROMANCE
  • Sweet Dreams
  • Bittersweet
      Encore:
  • Dizzy Love
  • ONE AND ONLY




Oli ihana kuulla uusiakin biisejä, joita pojat lauloivatkin ihan mukavasti koko keikan aikana.! Uusimmista biiseistä lemppareita ovat ehdottomasti HERO, Darling, Fly through the sky, WHY ja blind. Tuossa HEROSSA ja darlingissa Adamin ääni vain pääsee oikeuksiinsa, sillä tykkään kovasti herran korkeista äänistä, joten nämä biisit saavat sydämen pamppailemaan ja veren kohisemaan. Vanhoista biiseistä suosikkeja ovat Boku no sei (itselleni tämä on todella tärkeä kappale), Seseragi, Akisame ja Dizzy Love. Pidän kyllä muistakin, mutta nämä biisit vain kolahtavat todella paljon. Keikan aikana pääsimme näkemään myös paljasta pintaa! Viime vuona pojat eivät riisuneet vaatteitaan lavalla, mutta tällä keikalla Adam tuntui olevan paljon rohkeampi. ROMANCE biisin aikana Adam alkoi leikittelemään paidallaan. Kauaa ei mnnytkään kun tämä suloinen herra alkoikin niitä availemaan jättäen sen tietysti kiusallaan vain yhden napin varaan. Härnäävästi tulikin meidän eteen keikistelemään ja näyttämään masuaan, johon sai myös koskea! Oli ihana päästä heitä hipelöimään, sillä olimme ihan varmoja siitä, ettei heihin saisi koskea tämän keikan aikana ollenkaan, sillä heidän elekielensä kertoi siitä alkubiisien aikana. Ehkä sekin oli vain härnäämistä, sillä lopulta Adam rohkeasti aukaisi myös viimeisenkin nappinsa. Hyvä, ettei pientä syöty elävältä keikan aikana. Shota kävi yleisön luona hieman vähemmän, mutta kyllä huomasin roikkuvani hänenkin jalassaan enemmän kuin kerran. Ainakin pääsimme hiplaamaan Adamin masua.!

Kuten mainitsin aiemmin jo tuosta Boku no seistä niin tänäkin vuona se sai minut kyyneliin. Adamin ääni siinä on vain jotain sellaista, ettei sitä pysty käsittämään. Se saa aina palan nousemaan kurkkuun ja rintaakin puristamaan, eikä siitä ole kauaa kun kyyneleet jo kohoaa silmiin. Ennen biisin alkamista ihmiset hiljenivät kuuntelemaan aaltojen ääniä, jolloin Milla lausahtaa takanani kovaäänisesti "NOOO!", jolloin hän sai Adamin katsahtamaan meitä säikähtäneenä. Raukka varmasti luuli, ettemme pitäneet kappaleesta, mutta Milla vain huolestui minun takiani, että miten tulen kestämään tämän kappaleen. Viime keikallakin hän lohdutti minua koko keikan ajan kun puhkesin itkuun ja hatuaduin häntä vasten. Uudet ystävämmekin kääntyivät katsomaan minua ihan "Omg" katseella kun tajusivat myös mikä kappale oli tulossa. Oli ihana huomata miten minusta huolehdittiin keikan aikana tai oikeammin tämän ihanan kappaleen aikana. En tiedä miksi, mutta tämä kappale on tullut minulle vain niin suunnattomaksi rakkaaksi ja tärkeäksi. En itse tajunnut tilannetta boku no sein aikana kun Adam oli erään lauseensa kohdalla "まっすぐ見つめて言うんだ 涙ぐむ空に" (I have tears in my eyes, and I say while staring at the sky"),  osoittanut minua sormellaan sormellaan. Adam on ihana... Shotakin on... He molemmat ovat aivan mahtavia ihmisiä.





Mutta... pientä kritiikkiäkin haluan antaa eräästä lemppari kappaleesta, joka yllätti minut hieman tai eritavalla mitä olin odottanut. Seseragi ei ollut entisensä.. En tiennyt oliko se ollut tarkoitus tehdä niin, ettei Shota enää hamskaissut Adamia kitarallaan syleilyynsä vai ei, mutta minusta se vain kuuluu tuohon kappaleeseen! Se tuo kappaleeseen lisää tunnetta ja näin kävi myös viime vuonakin, joten miksei nyt olisi voinut olla samallalailla? Saattoihan olla, että pojat eivät sitä muistaneet, mutta yleisö vain puhkesi suosionosoituksiin siinä vaiheessa kun Shota otti kitaransa esiin. Kaikki tiesivät mikä kappale olisi tulossa ja miten herrojen kuuluisi siinä olla kun sen aika tulisi, mutta ei sitä kohtausta sitten koskaan tullutkaan. Ehkä heitä jännittikin, mutta ehkä, sitten seuraavalla kerralla pääsemme taas näkemään tämän ihanan halauskohtauksen. Voihan olla, että Shotalla on hankala soittaakin tässä asennossa, mutta... Ääh... Se kappale jäi hieman viileäksi, mutta silti se sai meidät kaikki nauttimana, vaikka alkuun me kaikki hämmästelimmekin ja odotimme milloin näin tulee tapahtumaan.

Seseragi viime vuoden keikalta
Kuvaaja Jenni Saarinen 

Muuten koko keikka oli aivan mahtava ja tuon keikan tulen muistamaan pitkään. Kova ikävä on poikia jo nyt ja hieman masistakin on ollut havaittavissa ilmassa. Mutta ei pidä lannistua, sillä herroilla on vielä kiertue menossa ja heistä tulemme vielä varmasti kuulemaan jatkossakin. Chekejäkin on pakko hommata vielä lisää, joten emme jää aivan orvoiksi bändin suhteen.

Keikan jälkeen oli tosiaan vielä nimmarijakotilaisuus. Stressasimme pitkään, että miten tulemme ehtimään juniin ja muihin, sillä kuulimme, että fanclubilaisille olisi vielä vuorossa fanitapaaminen nimmaritilaisuuden jälkeen. Tässä välissä kävimme hakemassa valokuviin nimmarit pojilta, jonka jälkeen olikin vuorossa tämä kuuluisa chekikuvaus poikien kanssa.! No... Siinä kävikin loppupeleissä niin, että Milla käväisi vielä kysymässä Aurélielta, että olisiko mahdollista, että minäkin pääsisin mukaan chekiin kun olen Millan kumppani ja en saanut itse enää hommattua kyseistä lappua, joka velvoitti kuvaan poikien kanssa. Aurélie tuntui olevan hyvällä tuulella, sillä hän vastasi reippaasti vain "Yes, yes shhhhh.", jonka jälkeen tunsin riemua sisälläni. Pääsisin sittenkin chekikuvaan poikien kanssa.! Chekikuva jonossa ei ollut kovinkaan paljoa ihmisiä, sillä lappuja oli rajoitettu määrä myynnissä, joten pian tulikin meidän vuoromme. Taidokkaasti onnistuin tallomaan Shotan varpaille samalla kun Aurélie pyysi meitä tiivistymään chekiä varten. Itse siis pääsin Shotan vierelle ja Milla Adamin puolelle. Ei tuo onneksi edes jännittänyt kun meitä oli siinä kaksi.

Kuvamme yhteischekistämme ^u^

Chekikuvauksen jälkeen menimme sitten odottelemaan fanclubitapaamista, jonka odottelu tuntui ikuisuudelta, sillä nimmaritilaisuuden jono tuntui loputtomalta. Katselimme huolestuneina välillä kelloa ja lopulta tajusimme, että ei helvetti... Meiltä lähtee aivan kohta juna jos tämä tahti jatkuu.! Meiltä tosiaan lähti viimeinen juna 11 aikoihin ja seuraava lähtisi vasta kuudelta aamulla, joten olisi ollut tärkeää ehtiä tuohon viimeiseen junaan. Ystävämme Laura, sitten riensi Aurélie luokse ja kertoi hänelle tilanteemme, jolloin Aurelia oli ihan "Ei  se mitään haittaa, että se on ihan ok.!" Aurélie lähti hakemaan poikia nimmaritilaisuudesta, jolloin herrat näyttivät hieman hämmentyneiltä kun  heidät repäistiin paikoiltaan kesken kaiken. Kuulimme kuinka Aurélie topakasti käskytti pojat ulos ja lopulta viittoi meidätkin mukaansa salin toiselle puolelle. Kuvaustilanne jouduttiin siis ottamaan melko kiireesti, jolloin nopeasti (tajuamatta kunnolla edes sitä tilannetta) istuuduin Adamin vierelle sohvalle, jonka jälkeen tunsin Adamin käden olkapäälläni. Siinä vieressä oli siis  oikein mukava olla ja toivon todella, ettei jännittynyt tärinäni tuntunut kamalasti siinä Adamia vasten. Aurélie myös otti meistä pienen videonkin, joten tilaisuus oli kaikinpuolin täydellinen, vaikka meillä olikin kiire junalle. Kuvat ovatkin sitten sen mukaisia.... Toisesta tuli liian tumma, mutta se oli onnistuneempi... Valoisemmassa meillä oli hieman typerät ilmeet ja niistä tuli hieman tärähtäneitä, mutta en valita, sillä olihan tuo todella ainutlaatuinen tilaisuus! Hieman jäi kuitenkin kaihertamaan kun kuulimme, että fanclubilaisille olisi ollut vielä kunnon jutustelua poikien kanssa + myös kunnolliset yksittäis kuvat, mutta ehkä ensi vuonna meillä on aikaa jäädä sinne sitten pidemmäksi aikaa. Pitäähän noista ekstroista päästä nauttimaan ja ajattelimme muutenkin ehdottaa, että voisiko noita tapaamisia hieman aikaistaa tai laittaa, vaikka ennen keikkaa tapahtumaan, sillä monilla on kiire aina keikkojen jälkeen ehtiä julkisille.  Suomen julkinen liikenne on perseestä tuohon vuorokauden aikaan, joten olisi siis ihan huippua jos nuo pystyisi järkkäämään ennen keikan alkua. Ehkä itsekin näyttäisi hieman paremmalta ja kuvauksellisemmalta.! Onneksi sentään tuo chekikuvaus onnistui todella hyvin.

Emme ole vielä saaneet vastausta kysymyksiimme, että saako noita fanclubitilaisuus kuvia jakaa mediassa vai ovatko ne vain ryhmän sisälle tarkoitettuja niin sen takia minulla ei ole nyt kuvaa siitä laittaa tänne. Pistän sen kyllä kun saamme tiedon käsiimme.!

Mutta suuret pointsit Aurélielle, joka jaksoi oikeasti ymmärtää tilannettamme ja pisti asioita järjestymään. Kiitokset myös Shotalle ja Adamille, sillä keikka oli suurenmoinen ja meistä on ollut ilo seurata heidän uraansa ihan alkumetreiltä lähtien. Myös muut fanit ovat ihan huippuja ja heidän seurassaan on mukava viettää aikaa niin keikkailen kuin fanitapaamisissakin.

Voisin hehkuttaa keikkaa loputtomiin, mutta ehdimme hyvin junaan ja kotona jaksoimme vielä purkaa ajatuksiamme keikasta ystäviemme kesken, jotka tulivat meille yökyläilemään tapahtuman jälkeen.

Kuva keikan jälkeen. Olen tuo pieni edessä oleva (vasemmalla), jolla näky paljon pinkkiä ja liilaa yllä ^u^


Kiitos vielä kerran Adam, Shota ja Aurélie... En unohta keikkaa tai teitä koskaan.!





 "まMussっすぐ見つめて言うんだ 涙ぐむ空に" (I have tears in my eyes, and I say while staring at the sky