Yritän siis parhaani mukaan saada tästä blogimerkinnästä järkevän ja aloitankin, vaikka kertomalla perjantaiaamusta, joka alkoi sateisena ja harmaana. Se ei kuitenkaan lannistanut keikkatunnelmaa, sillä emme joutuneet odottamaan jonossa juurikaan, sillä meillä oli fanclubikortit, joten pääsimme tietenkin ensimmäisinä sisään. Mutta tosiaan.. Olin itse kotosalla tuona päivänä ja Milla oli koulussa, sillä päätimme, että niin olisi parasta koirien kannalta, jotteivat joutuisi olemaan niin pitkään yksin kun lähdemme keikkailemaan illaksi. Asumme tällä kertaa kauempana, joten koiria ei pysty jättämään niin pitkäksi aikaa kotiin, joten joudumme lähtemään niin myöhään kuin vain mahdollista. Oli hyvä hommata nuo fanclubikortitkin ennen keikkaa, sillä nekin edesauttoivat meitä saamaan hyvät paikat keikalla.! Eikä jonotustakaan tarvinnut murehtia, sillä meitä fanclubilaisia oli jonossa vain 7, joten eturivipaikat oli taattu. Ehdimme hyvin aikaisempaan junaankin, joka oli kaikenkukkuraksi halvin vaihtoehto. Matkoihin paloi yhteensä 70e, joten olihan tuo halvempi vaihtoehto parempi. Myöhempi juna olisi ollut 10e kalliimpi. Lähtö oli aika kiireinen, mutta hyvin sekin sujui, eikä aiheuttanut niin suurta stressiä mitä olisi voinut kuvitella. Ehdin hyvin siivota aamupäivästä myös, sillä muutama kaverimme tuli keikan jälkeen meille yöksi, joten senkin puolesta oli hyvä, että olin sen päivän kotona. Ehdin myös meikatakin ja lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen, vaikka meikit levisivätkin melko pahasti keikan aikana. Kiitos ihanan ja rakkaan boku no sei biisin... Mutta siitäkin kerron lisää tuonnempana.!
Saavuimme keikkapaikalle noin kuudeksi ja odotimme sisälle pääsyä noin tunnin verran. Ystävämme olivat siellä jo etukäteen, joten meidän ei tarvinnut kuin vain saapua paikalle. Suurena plussana oli, että keikkajonoon oltiin asetettu lämmintä mehua tarjolle, sillä ilma kuitenkin oli sen verran viileä, ettei siellä kunnolla tarkenut seistä, vaikka olikin hyvin vaatetta päällä. Minäkin hytisin loppua kohden, joten mehua oli mukava juoda ystävien seurassa. Pari ystäväämme sai nuo fanclubikortit vasta keikkajonossa (maksu juttujen vuoksi jne), jotka Aurélie (buukkaa keikkoja pojille ja järjestää ohjelmat fanclubilaisille jne) toi heille jonoon. Tässä kuitenkin kävi hieman hassusti, sillä Aurélie oli tuomassa kortteja juuri sillä hetkellä kun kummatkin ystävistämme olivat lähteneet mäkkiin hakemaan itselleen ruokaa, joten Aurélie lähti heitä sieltä sitten etsimään. Oli kuulemma huudellut Lauraa (ystäväni) ranskalaisella aksentilla pitkin mäkkäriä ja saanut varmasti muut ihmiset ihmettelemään tilannetta. Onneksi tämä ihana ihminen onnistui heidät löytämään, joten hekin saivat sitten korttinsa viimein. Oli kyllä hyvä selittää Aurélielle tilannetta kun hän tuli meiltä muilta fanclubilaisilta kyselemään, että missä Laura ja Jenni mahtavat olla. Aureliésta tulen kertomaan myös myöhemminkin, sillä pääsimme tutustumaan häneen hitusen enemmänkin keikan aikana. Keikkajonossa pääsin näkemään myös muutamia muitakin facetuttujani, joten senkin puolesta oli mukavaa, että pääsimme sinne myös hetkeksi jonottamaan.!
Tunnin odottelun jälkeen meitä alettiinkin jo päästämään sisälle. Meidät tietenkin päästettiin ensimmäisinä, joten pääsimme jonottamaan narikkamaksujen ja muiden jälkeen salin suljetulle ovelle. Taaksemme alkoikin tulemaan pitkää jonoa, joten jännitys alkoi tiivistymään kaikkien kohdalla.
Fanclubisuutemme palkittiin heti ovien avaamisien jälkeen, sillä me todella pääsimme hyville paikoille lavan eteen! Tällä kertaa pojilla ei ollut catwalkia vaan lava oli ihan tavallinen suora, jota vasten pystyi nojaamaan. Olimme suunnilleen keskivaiheilla (oikella puolella) ja tällä puolella Adam viihtyi kaikkein eniten. Ennen keikan alkua kävimme Millan kanssa yhdessä myyntipöydässä, josta saimme haalittua mukavan määrän fanitavaraa! Ostimme chekejä ja valokuvia 100eurolla, joten rahaa paloi jälleen tälläkin kerralla. Niin ja tulihan ADAMSIN uusin albumikin ostettua.! Viime kerralla meiltä kului rahaa kutakuinkin saman verran, mutta tällä kertaa jätimme julisteet ja muut sellaiset pois ja keskityimme vain sellaiseen mitä me keräämme. Saavuttuamme omille paikoillemme saimme kuulla uuden yllättävän käänteen kun ystävämme (Laura) palasi myös myyntipöydältä luoksemme. Myyntipöydällä oli ollut myynnissä myös lappusia, jotka oikeuttivat yhden chekikuvan ADAMSIN poikien kanssa ja näitä lappusia oli vain rajoitettu erä saataavilla.! Chekikuva maksoi 10e ja meillä ei ollut varaa kuin yhteen, joten sovimme, että Milla kävisi sen ostamassa itselleen. Itseäni tämä harmitti, sillä olisihan se ollut mukavaa päästä itsekin poikien kanssa yhteiskuvaan ja vielä chekiin. Alkuun se tuntui kurjalta, mutta, sitten aloin miettimään, että olisinko kuitenkaan viihtynyt kuvassa yksin, sillä se tuntui hieman pelottavalta ajatukselta. Harmistus kaikkosi kun Milla lupasi vielä kysellä myyntipöydältä, että voisinko minäkin tulla kuvaan mukaan. Vastaus oli kielteinen kun Milla saapui hetken kuluttua jälleen luokseni. Hetken siis toivo heräsi, mutta se sammui samantien, mutta en siltikään tuntenut niin suurta hamistusta, vaikka olisihan se ollut toki mahtavaa ja hienoa! Kykenin kuitenkin keskittymään hyvin alkavaan Suomalaiseen lämppäriin, joka pian sen jälkeen saapui lavalle meitä viihdyttämään.
 |
| Kaikki ostokset keikalta |
 |
| Keikalta ostettu levy |
 |
| Chekit ^u^ |
Suomalainen bändi oli nimeltään siis FAEK, josta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin, mutta olimme ehtineet kuunnella heidän uuden biisinsä youtubesta, joka ei niinkään sykähdyttänyt, mutta oli kuitenkin ihan mielenkiintoista katseltavaa. Kovasti yrittivät saada yleisöä mukaan, mutta ihmiset taisivat odottaa kovasti jo ADAMSIN näkemistä, joten FAEK jäi tässä kohden varjoon. Saivathan he toki yleisön huutamaan mukana, mutta sekin jäi melko vähäiseksi. Tästä bändistä ei siis tämän enempää.
FAEKin vedettyä muutaman biisin alkoi jännitys taas tuntua ilmassa. Viimeisen biisin jälkeen ja poikien lähdettyä lavalta alkoi sydän pamppailemaan ja keho tärisemään jännityksestä. Vuosi on pitkä aika odottaa lemppari bändiä, joten pian meidän odotuksemme palkittaisiin. Kauaa ei mennytkään kun Aurélie saapuikin lavalle toivottamaan Adamin ja Shotan tervetulleeksi pienen puheensa jälkeen. Yleisö puhkesi suosionosoituksiin ja pian avopuolisoni viereisestäkuuluikin lausahdus "Adam on niin nätti!", joka kyllä piti paikkansa kun nämä ihanuudet astelivat lavalle ja ensimmäinen kappale pärähtikin soimaan eli Love me, joka oli suoraan uudelta albumilta SEXPLOSION. Tuo albumi julkaistiin ensimmäistä kertaa Suomen keikalla ihan myyntiin asti.! Tuon levyn mekin ostimme, joten sitäkin on ehditty kuuntelemaan jo paljon tämän viikon aikana. Lemppari kappaleita on monia ja eikä tämä levy ollutkaan niin huono mitä kauhulla odotimme sen olevan. Shota oli maininnut, että levy tulisi olemaan enemmän teknojumputusta, joten arkailimme tämän hankkimista ensin, mutta yllätyimme positiivisesti, sillä levy oli kaikkea muuta kuin sitä mitä oltiin annettu ymmärtää. Tai sitten meidän ymmärryksessämme oli jotain vikaa. Voisin oikeastaan pistää seuraavaksi biisilistan tuohon alas.
- LOVE ME
- Baddest Crown
- HERO - Dear Eves my precious broken piece-
- blind
- Maria
- Kissin' in the dark
- WHY
- ゲームセット (Gemusetto)
- せせらぎ (Seseragi)
- ボクノセイ (Boku no sei)
- 秋雨 (Akisame)
- R-ED
- ROMANCE
- Sweet Dreams
- Bittersweet
- Dizzy Love
- ONE AND ONLY
Oli ihana kuulla uusiakin biisejä, joita pojat lauloivatkin ihan mukavasti koko keikan aikana.! Uusimmista biiseistä lemppareita ovat ehdottomasti HERO, Darling, Fly through the sky, WHY ja blind. Tuossa HEROSSA ja darlingissa Adamin ääni vain pääsee oikeuksiinsa, sillä tykkään kovasti herran korkeista äänistä, joten nämä biisit saavat sydämen pamppailemaan ja veren kohisemaan. Vanhoista biiseistä suosikkeja ovat Boku no sei (itselleni tämä on todella tärkeä kappale), Seseragi, Akisame ja Dizzy Love. Pidän kyllä muistakin, mutta nämä biisit vain kolahtavat todella paljon. Keikan aikana pääsimme näkemään myös paljasta pintaa! Viime vuona pojat eivät riisuneet vaatteitaan lavalla, mutta tällä keikalla Adam tuntui olevan paljon rohkeampi. ROMANCE biisin aikana Adam alkoi leikittelemään paidallaan. Kauaa ei mnnytkään kun tämä suloinen herra alkoikin niitä availemaan jättäen sen tietysti kiusallaan vain yhden napin varaan. Härnäävästi tulikin meidän eteen keikistelemään ja näyttämään masuaan, johon sai myös koskea! Oli ihana päästä heitä hipelöimään, sillä olimme ihan varmoja siitä, ettei heihin saisi koskea tämän keikan aikana ollenkaan, sillä heidän elekielensä kertoi siitä alkubiisien aikana. Ehkä sekin oli vain härnäämistä, sillä lopulta Adam rohkeasti aukaisi myös viimeisenkin nappinsa. Hyvä, ettei pientä syöty elävältä keikan aikana. Shota kävi yleisön luona hieman vähemmän, mutta kyllä huomasin roikkuvani hänenkin jalassaan enemmän kuin kerran. Ainakin pääsimme hiplaamaan Adamin masua.!
Kuten mainitsin aiemmin jo tuosta Boku no seistä niin tänäkin vuona se sai minut kyyneliin. Adamin ääni siinä on vain jotain sellaista, ettei sitä pysty käsittämään. Se saa aina palan nousemaan kurkkuun ja rintaakin puristamaan, eikä siitä ole kauaa kun kyyneleet jo kohoaa silmiin. Ennen biisin alkamista ihmiset hiljenivät kuuntelemaan aaltojen ääniä, jolloin Milla lausahtaa takanani kovaäänisesti "NOOO!", jolloin hän sai Adamin katsahtamaan meitä säikähtäneenä. Raukka varmasti luuli, ettemme pitäneet kappaleesta, mutta Milla vain huolestui minun takiani, että miten tulen kestämään tämän kappaleen. Viime keikallakin hän lohdutti minua koko keikan ajan kun puhkesin itkuun ja hatuaduin häntä vasten. Uudet ystävämmekin kääntyivät katsomaan minua ihan "Omg" katseella kun tajusivat myös mikä kappale oli tulossa. Oli ihana huomata miten minusta huolehdittiin keikan aikana tai oikeammin tämän ihanan kappaleen aikana. En tiedä miksi, mutta tämä kappale on tullut minulle vain niin suunnattomaksi rakkaaksi ja tärkeäksi. En itse tajunnut tilannetta boku no sein aikana kun Adam oli erään lauseensa kohdalla "まっすぐ見つめて言うんだ 涙ぐむ空に" (I have tears in my eyes, and I say while staring at the sky"), osoittanut minua sormellaan sormellaan. Adam on ihana... Shotakin on... He molemmat ovat aivan mahtavia ihmisiä.
Mutta... pientä kritiikkiäkin haluan antaa eräästä lemppari kappaleesta, joka yllätti minut hieman tai eritavalla mitä olin odottanut. Seseragi ei ollut entisensä.. En tiennyt oliko se ollut tarkoitus tehdä niin, ettei Shota enää hamskaissut Adamia kitarallaan syleilyynsä vai ei, mutta minusta se vain kuuluu tuohon kappaleeseen! Se tuo kappaleeseen lisää tunnetta ja näin kävi myös viime vuonakin, joten miksei nyt olisi voinut olla samallalailla? Saattoihan olla, että pojat eivät sitä muistaneet, mutta yleisö vain puhkesi suosionosoituksiin siinä vaiheessa kun Shota otti kitaransa esiin. Kaikki tiesivät mikä kappale olisi tulossa ja miten herrojen kuuluisi siinä olla kun sen aika tulisi, mutta ei sitä kohtausta sitten koskaan tullutkaan. Ehkä heitä jännittikin, mutta ehkä, sitten seuraavalla kerralla pääsemme taas näkemään tämän ihanan halauskohtauksen. Voihan olla, että Shotalla on hankala soittaakin tässä asennossa, mutta... Ääh... Se kappale jäi hieman viileäksi, mutta silti se sai meidät kaikki nauttimana, vaikka alkuun me kaikki hämmästelimmekin ja odotimme milloin näin tulee tapahtumaan.
 |
| Seseragi viime vuoden keikalta Kuvaaja Jenni Saarinen |
Muuten koko keikka oli aivan mahtava ja tuon keikan tulen muistamaan pitkään. Kova ikävä on poikia jo nyt ja hieman masistakin on ollut havaittavissa ilmassa. Mutta ei pidä lannistua, sillä herroilla on vielä kiertue menossa ja heistä tulemme vielä varmasti kuulemaan jatkossakin. Chekejäkin on pakko hommata vielä lisää, joten emme jää aivan orvoiksi bändin suhteen.
Keikan jälkeen oli tosiaan vielä nimmarijakotilaisuus. Stressasimme pitkään, että miten tulemme ehtimään juniin ja muihin, sillä kuulimme, että fanclubilaisille olisi vielä vuorossa fanitapaaminen nimmaritilaisuuden jälkeen. Tässä välissä kävimme hakemassa valokuviin nimmarit pojilta, jonka jälkeen olikin vuorossa tämä kuuluisa chekikuvaus poikien kanssa.! No... Siinä kävikin loppupeleissä niin, että Milla käväisi vielä kysymässä Aurélielta, että olisiko mahdollista, että minäkin pääsisin mukaan chekiin kun olen Millan kumppani ja en saanut itse enää hommattua kyseistä lappua, joka velvoitti kuvaan poikien kanssa. Aurélie tuntui olevan hyvällä tuulella, sillä hän vastasi reippaasti vain "Yes, yes shhhhh.", jonka jälkeen tunsin riemua sisälläni. Pääsisin sittenkin chekikuvaan poikien kanssa.! Chekikuva jonossa ei ollut kovinkaan paljoa ihmisiä, sillä lappuja oli rajoitettu määrä myynnissä, joten pian tulikin meidän vuoromme. Taidokkaasti onnistuin tallomaan Shotan varpaille samalla kun Aurélie pyysi meitä tiivistymään chekiä varten. Itse siis pääsin Shotan vierelle ja Milla Adamin puolelle. Ei tuo onneksi edes jännittänyt kun meitä oli siinä kaksi.
 |
| Kuvamme yhteischekistämme ^u^ |
Chekikuvauksen jälkeen menimme sitten odottelemaan fanclubitapaamista, jonka odottelu tuntui ikuisuudelta, sillä nimmaritilaisuuden jono tuntui loputtomalta. Katselimme huolestuneina välillä kelloa ja lopulta tajusimme, että ei helvetti... Meiltä lähtee aivan kohta juna jos tämä tahti jatkuu.! Meiltä tosiaan lähti viimeinen juna 11 aikoihin ja seuraava lähtisi vasta kuudelta aamulla, joten olisi ollut tärkeää ehtiä tuohon viimeiseen junaan. Ystävämme Laura, sitten riensi Aurélie luokse ja kertoi hänelle tilanteemme, jolloin Aurelia oli ihan "Ei se mitään haittaa, että se on ihan ok.!" Aurélie lähti hakemaan poikia nimmaritilaisuudesta, jolloin herrat näyttivät hieman hämmentyneiltä kun heidät repäistiin paikoiltaan kesken kaiken. Kuulimme kuinka Aurélie topakasti käskytti pojat ulos ja lopulta viittoi meidätkin mukaansa salin toiselle puolelle. Kuvaustilanne jouduttiin siis ottamaan melko kiireesti, jolloin nopeasti (tajuamatta kunnolla edes sitä tilannetta) istuuduin Adamin vierelle sohvalle, jonka jälkeen tunsin Adamin käden olkapäälläni. Siinä vieressä oli siis oikein mukava olla ja toivon todella, ettei jännittynyt tärinäni tuntunut kamalasti siinä Adamia vasten. Aurélie myös otti meistä pienen videonkin, joten tilaisuus oli kaikinpuolin täydellinen, vaikka meillä olikin kiire junalle. Kuvat ovatkin sitten sen mukaisia.... Toisesta tuli liian tumma, mutta se oli onnistuneempi... Valoisemmassa meillä oli hieman typerät ilmeet ja niistä tuli hieman tärähtäneitä, mutta en valita, sillä olihan tuo todella ainutlaatuinen tilaisuus! Hieman jäi kuitenkin kaihertamaan kun kuulimme, että fanclubilaisille olisi ollut vielä kunnon jutustelua poikien kanssa + myös kunnolliset yksittäis kuvat, mutta ehkä ensi vuonna meillä on aikaa jäädä sinne sitten pidemmäksi aikaa. Pitäähän noista ekstroista päästä nauttimaan ja ajattelimme muutenkin ehdottaa, että voisiko noita tapaamisia hieman aikaistaa tai laittaa, vaikka ennen keikkaa tapahtumaan, sillä monilla on kiire aina keikkojen jälkeen ehtiä julkisille. Suomen julkinen liikenne on perseestä tuohon vuorokauden aikaan, joten olisi siis ihan huippua jos nuo pystyisi järkkäämään ennen keikan alkua. Ehkä itsekin näyttäisi hieman paremmalta ja kuvauksellisemmalta.! Onneksi sentään tuo chekikuvaus onnistui todella hyvin.
Emme ole vielä saaneet vastausta kysymyksiimme, että saako noita fanclubitilaisuus kuvia jakaa mediassa vai ovatko ne vain ryhmän sisälle tarkoitettuja niin sen takia minulla ei ole nyt kuvaa siitä laittaa tänne. Pistän sen kyllä kun saamme tiedon käsiimme.!
Mutta suuret pointsit Aurélielle, joka jaksoi oikeasti ymmärtää tilannettamme ja pisti asioita järjestymään. Kiitokset myös Shotalle ja Adamille, sillä keikka oli suurenmoinen ja meistä on ollut ilo seurata heidän uraansa ihan alkumetreiltä lähtien. Myös muut fanit ovat ihan huippuja ja heidän seurassaan on mukava viettää aikaa niin keikkailen kuin fanitapaamisissakin.
Voisin hehkuttaa keikkaa loputtomiin, mutta ehdimme hyvin junaan ja kotona jaksoimme vielä purkaa ajatuksiamme keikasta ystäviemme kesken, jotka tulivat meille yökyläilemään tapahtuman jälkeen.
 |
| Kuva keikan jälkeen. Olen tuo pieni edessä oleva (vasemmalla), jolla näky paljon pinkkiä ja liilaa yllä ^u^ |
Kiitos vielä kerran Adam, Shota ja Aurélie... En unohta keikkaa tai teitä koskaan.!
"まMussっすぐ見つめて言うんだ 涙ぐむ空に" (I have tears in my eyes, and I say while staring at the sky
