Kamijo tuli itselle tunnetuksi jo teiniajoista, jolloin vampyyrit ja fantasia olivat lähellä sydäntä, Rakastan melodista ja raskasta musiikkia, joten Kamijon ääni on senkin puoleen viehättänyt todella paljon. Lempibändejä oli mm Nightwish noina aikoina, joten yhdisn tämän herran monesti heihin. Musiikki on kaunista ja elävää, joten sitä on mielyttävää kuunnella. Rakastan myös Kamijon matalaa ääntä, joka saa väreet kulkemaan ja sydämen pamppailemaan. Kamijo lauloi tuolloin vielä Versaillesissa, joten sekin on varmasti nostattanut herran suosiota nykypäivänä. Ainakin näin muistelen, sillä onhan tuosta jo kuitenkin aikaa kun olin teini. Ehdoton lempi biisi oli tuolloin Aristocrat's Symphonny, joka jaksaa tänäkin päivänä sykähdyttää, eikä tuohon kappaleeseen koskaan kyllästy. Jos alkaisin nyt luettelemaan lempi biisejä niin siitä listasta tulisi melkoinen! Ehkä tyydyn siis laittelemaan muutamia musiikkivideoita, joista hieman näkee ne tärkeimmät kappaleet.
Kamijon sooloura on myös miellyttänyt, joten tässäkään ei herra jättänyt meitä kylmäksi keikalla. Yllättävän monen tunnistin, vaikka nimen hakemisessa hieman kestikin. Oli hienoa kuulla niin Lareinen kuin Versaillesinkin kappaleita, sillä kyseessähän oli Kamijon 20-vuotis juhlakiertue. Ennen Suomea Kamijo oli käynyt Vemäjällä, joten herra oli vireessä täälläkin, sillä olihan hänellä vasta toinen maa menossa. Paljon oli Masashi laittanut twitteriin kuvia Helsingistä keikan jälkeen ja muutenkin kommenttia miten oli täällä viihtynyt ja haluaisi palata tänne vielä uudestaan Jupiterinkin kanssa. Meitä oikeastaan yllätti sekin, että Masashi oli lähtenyt tälle kiertueelle mukaan, mutta saattoihan kyse olla juuri siitä, että Kamijolla oli tuo juhlakiertue menossa ja olihan Masashi ehtinyt jonkun aikaa soittamaan Versaillesissa ennen kun Jupiter ilmestyi kuvioihin. Oli siis upeaa nähdä hänetkin, sillä Masashi sattuu olemaan yksi meidän lemppareista Versaillesista. Olisihan sitä hienoa nähdä Jupiterkin joskus ja ehkä sekin tulee toteutumaan jossain vaiheessa jos Masashi jaksaa hehkuttaa Suomea vielä kun pääsevät takaisin Japaniin.
Keikka päivä oli tosiaan sunnuntai, joten seuraavana päivänä oli hieman vaikeaa nousta ylös pitkän valvomisen jälkeen, mutta kaikki oli sen arvoista. Meillä oli kaveri yökyläilemässä tuona viikunloppuna, sillä hän lähti meidän seuraksi keikalle myös. Hänen kanssaan olemme ennenkin keikkaileet, joten oli mahtavaa saada hänetkin mukaan. Me olimme tosiaan ostaneet jo aiemmin Kamjon vip-liput ja hänellä oli normi lippu, joten jouduimme eroamaan sitten keikan ajaksi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä ystävämme pääsi myös loistavalle paikalle, joten kaikille riitti silmänruokaa varmasti. Hänkin pääsi eturiviin keikan ajaksi, joten kaikki oli siis niiltä osin täydellistä.
Kuuntelimme tosiaan koko viikonlopun Versaillesin levyjä, joita tuolta hyllystämme löytyy aikamoinen kasa. Olisi huippua saada niitä lisääkin, mutta ehkä, sitten kun on tarpeeksi rahaa shoppailla taas closetchildissä. Sieltäkin tulee melko kalliit postikulut jos ostaa kasan levyjä ja harvoin siellä on Versaillesin levyjä näkynyt, mutta dvd:itä ja sellaisia kylläkin. Meiltä löytyy Versaillesista vain yksi dvd, joten olisihan niitäkin mukava omistaa enemmän. Nyt varsinkin kun ikävä alkaa iskemään niin keikkamasiksissa voisi niitä seurailla. Kaverimmekin taisi tykästyä Kamijoon vielä enemmän keikan jälkeen, joten saimme hänetkin toden näköisesti koukutettua herraan. Mutta kukapa ei rakastaisikaan Kamijon mahtavaa ääntä? Minä ainakin rakastan! Rakastan aivan älyttömästi. Se riistää sieluani ja hajottaa sydämeni tuhansiin sirpaleisiin. Niin kaunis ja ihmeellinen ääni.. "Kestää vuosia kouluttaa ääni sellaiseksi" ja tuo lausahdus pitää kyllä täydellisesti paikkansa. Jos ajan voisi muuttaa takaisin keikkapäivään niin tekisin sen varmasti. Kaipaan häntä jo nyt, vaikka keikasta on kulunutkin vasta muutama päivä.
Mutta tosiaan keikka-aamu tuntui kovin pitkältä, sillä meitä kaikkia varmasti jännitti tuleva keikka, jolloin taas pyöritimme soittimesta Versaillesia ja YouTubesta kuuntelimme Kamijon omia biisejä. Emme yhtään osanneet arvata mitä keikalla tultaisiin soittamaan, joten sekin sai jännityksen vain kasvamaan. Pian tulisimme näkemään tämän ihanan vampyyrisedän... Ihan ihka elävänä ja pääsisimme samaan kuvaankin hänen kanssaan. Sitä ennen olisi vielä ehdittävä valmistautua illan keikkaa varten ja ehtiä myös julisillekin. Lähtömme olikin hieman kiireinen, sillä Milla joutui viime tipassa kiristää korsettiani, jossa meni hieman aikaa. Hetken olin, että viitsinkö sitä kuitenkaan pistää keikalle vai en, mutta kyllä sen lopulta sain päälleni. Tuskin kuolisin sen kanssa ja olihan se aiheeseen myös sopivakin.
Ehdimme onneksi julkisille ihan hyvin, vaikka junaan jouduimmekin hieman juoksemaan, sillä bussi pysähteli liikaa matkalla asemalle. Päästyämme viimein juna-asemalle meillä oli vain todella vähän aikaa ostaa liput automaatista. Meidän oli ollut tarkotus olla perillä 15:38, mutta bussin myöhästelyn vuoksi olimme siellä vasta 15:45 ja junamme lähti 15:49, joten meille tuli siinä pienoinen kiire. Oletimme junan lähtevän tapansa mukaan ykkösraiteilta, joten ehdimme jo hieman hengähtää, että ei tässä mikään kiire vielä ole, sillä ehtisimme hyvin ostaa liput koneesta ja mennä, sitten odottelemaan junaan, mutta lippuja ostaessamme huomasimmekin, että juna lähteekin kakkos raiteelta.! Siinä tulikin jo pienoinen epätoivo, että ei... Ehdimmekö siihen ollenkaan, sillä junaa jo kuulutettiin saapuvaksi kun ostimme lippuja. Mutta juokseminen kannatti ja pian olimmekin jo turvallisesti junassa. Korsetin kanssa oli hienoa loikkia rappusia ylös, mutta se oli sen arvoista, vaikka veren makukin nousi suuhun.
Saavuimme keikkajonoon noin viideksi, sillä meitä vippejä alettaisiin päästämään sisälle kuudelta, sillä meillä oli aikaisempi sisäänpääsy kun normijonossa olevilla. Tässä kohden normijonossa oli paljon vähemmän porukkaa, joten kauhistelimme jo miten Kamijon kuvauksissa tulisi nuo ryhmäkuvat onnistumaan. Vip-lippuja oli rajoitettu erä, joten niitä tuntui olevan myynnissä taas _paljon_... Näimme jonossa myös pikaisesti Lauraakin, joka oli tullut myös Kamijoa katsomaan. Ehdimme vaihtaa nopeasti kuulumisia ennen kun tiemme erosivat. Hän oli kaveriensa seurana normijonossa, vaikka itsellään oli vippi myös. Oli kuitenkin ehtinyt tulla omalle paikalleen, sillä hän oli ennen meitä kuitenkin sisällä kun meitä alettiin päästämään sisätiloihin. Jännitys vain tiivistyi ja sydän alkoi takomaan rinnassa sitä mukaan mitä lähemmäksi pääsimme Glorian ovia.
Sisätiloihin päästyämme meidät ohjattiin oikeille paikoille, sillä sisällä oli omat jonossa, jotka johtivat saliin ja Kamijon kuvauksiin. Jono näytti toivottoman pitkältä, mutta nopeasti sekin liukui eteenpäin. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa ihmisiä oli noin 25-30henkeä, joten siitäkin hieman näkee paljonko niitä vippejä oli myynnissä. Kuitenkin tuo tilaisuus oli hyvin järjestetty, josta olen kyllä ihan tyytyväinen. Vippejä vain oli mielestäni liikaa ja tässä kohdin tuli ihan samanlainen fiilis mitä Miyavinkin keikalla oli kuulemma ollut. Olisiko Kamijon näkeminen samanlaista? Odotuksemme kuitenkin palkittiin kun vuoromme oli astua saliin. Tässä kohden katseeni eksyi lavalle ja korokkeeseen, jossa Kamijo istui tuolillaan kahden henkivartijansa kanssa.. Olin saada kohtauksen, sillä Kamijo oli niin nätti mitä kuvissakin näkee! Siinä herra oli aivan edessämme samalla kun sydän pamppailen jono kulki tätä ihanaa laulajaa lähemmäksi. Mietimme pitkään kumpi meistä menisi kättelmään Kamijoa ensin, sillä minusta tuntui kuin jalkani eivät toimisi kohta ollenkaan. Ajatus siitä, että joutuisin pian nousemaan rappuset ylös Kamijon luokse sai kehoni tärisemään. Jalkani tuntuivat voimattomilta samalla kun poskeni hehkuivat tämän näkemisestä. Lopulta uskaltauduin ennen Millaa nousemaan rappuset, sillä koin sen paremmaksi vaihtoehdoksi ja olisihan Milla takanani jos oikeasti menettäisin järkeni. Muistan kuinka katsoin jalkojani kun nousin viimein rappuset ylös samalla kun keskityin hengittämiseen. En saisi mokata nyt... Se olisi ollut hirveintä jos olisin hänen edessään alkanut itkemään. Tunteet ja muistot teiniajoilta nousivat mieleeni, joten sydämeni oli oikeasti pakahtua kun siten olinkin jo hänen edessään. Suora katsekontakti..... Käden ojennus... Pian tunsin hänen kätensä omassani, joka sai ihanan tunteen leviämään sisälleni. Näytin varmasti todella fiksulta kun vain tuijotin häntä ja kuuntelin pitkän litanian kun hän kiitti minua eri kielillä enkä tajunnut vastata kun vain lopuksi, että "Thank you". Muistan kun mieleeni jäi vain hänen Ranskaksi lausuma kiitoksensa "Bonjur", joka saa hymyn nousemaan korviin asti.Vielä nopea vilkaisu häneen ja käden irrotus samalla kun lähdin laskeutumaan tärisevineni jalkojeni portaita alas. Se hetki oli taianomainen... Liian sumea, mutta samalla niin selkeä, että saa minut liikuttumaan jälleen. Sillä hetkellä tunsin itseni maailman onnellisemmaksi "tytöksi", sillä olin viimein päässyt näkemään Kamijon.. Pitkäaikainen unelmani toteutui juuri sillä hetkellä...
Kättelyn jälkeen jäimme seuraamaan muiden reaktioita kun viimeisiä vippiläisiä päästettiin sisälle. Kamijo sai paljon lahjoja Suomalaisilta faneiltaan ja hieman harmitti, ettei itse tajunnut ostaa, vaikka ruusua hänelle, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla jos hän tänne vielä eksyy. Ehkä olisin ollut liian shokissa jos olisin joutunut hänelle jotain antamaan. Olisin varmasti lähtenyt lahjani kanssa ja tajunnut omalla paikallani, että hei... Unohdin antaa tämän hänelle.. Ehkä siis ihan hyvä, ettei minulla ollut hänelle mitään. Muiden kätellessä Kamijoa ja viimein hänen lähdettyä lavalta kävimme Millan kanssa katsomassa myyntipöytää uteliaina, sillä tarkotus oli ollut ostaa hänen yksi levynsä, joten hieman vilkuilimme mitä muuta siellä oli tarjottavana. Kuitenkaan emme saaneet vielä mitään ostaa (käsky kävi järkkääjiltä), joten palasimme omille paikoillemme. Siten jäimmekin katsomaan miten lavaa alettiin järjestämään paikoilleen. Kummallakin sivulla oli aidat, mutta catwalk osuus oli aivan paljas aidoista. Kamijolla siis tulisi olemaan catwalk! Tuo oli muutenkin hyvä systeemi, sillä bändi saisi olla kuitenkin rauhassa aitojen takia ja saisivat tulla catwalkille sitä mukaan kun haluaisivat ottaa yleisöön kontaktia paremmin. Catwalk oli meille tuttu ja sen kohdat minne kannattaisi suunnata kun annettaisiin viimein lupa asettua lavan eteen..
Kauaa emme joutuneetkaan siinä seisoa kun meille annettiinkin jo lupa siirtyä lavalle. Milla tarttui automaattisesti käteeni ja lähti kuljettamaan catwalkille. Minä tietysti kiltisti seurasin perässä. Saimme hyvät paikat, joten siitä tulisimme näkemään hyvin keikan. Itse olin lavan päädyssä ja Milla sivulla vieressäni. Näköyhteys oli siis aivan täydellinen. Oliko tämäkin vain onnekasta tuuria, että pääsimme niin eteen? Ehkä jokin suurempi voima oli ohjannut meidät juuri siihen, vaikka ihmisiä oli keikalla paljon. Sali siis alkoi täyttymään sitä mukaan kun saimme itsellemme mukavat paikat. Milla joutui hieman taistelemaan omasta paikastaan, mutta onnistui siinä kuitenkin pysymään. Kävin myyntipöydässäkin ennen kun saliin alettiin päästämään normi lippulaisia, joten ehdin hyvin takaisin omalle paikalleni lavan eteen, sillä Milla osasi pitää paikkaani paremmin kuin se, että hän olisi itse lähtenyt käymään myyntipöydässä, joten hänen paikkansa olisi varmasti viety sillä välin. Sain ostettua meille Kamijon HEART albumin (tältä albumilta Kamijo soitti paljon kappaleita ja siinä oli myös monia lemppareitakin), julisteen ja valokuvasetin. Emme tällä kertaa käyttäneet järjettömästi rahaa, sillä myyntipöydässä ei ollut oikein sellaista mitä olisi voinut ostaa vielä siihen lisäksi. Olisihan siellä ollut toinenkin levy Kamijolta, mutta se oli minialbumi, joten saimme enemmän rahoillemme vastinetta kun ostimme tuon kokopitkän albumin. Päätimme kuitenkin, että tilaisimme tuon Vampire Symphonyn ClosetChildissa, jonne tekisimme sitten isomman tilauksen. Tuolla verkkokaupassa tuo kyseinen levy oli paljon halvempikin ja sen mukana tuli myös photobookikin. HEART oli Kamijon ensimmäinen albumi, joten sen hankkiminen keikalta oli paljon järkevämpää. Olisihan siellä ollut myynnissä myös joku vieraskin photobook, mutta se oli liian hintava meidän butjettiimme, joten tällä kertaa ostokset jäivät hieman vähäisiksi. Olihan viikko takaperin ollut vasta ADAMSin keikka, joten siellä tuli tuhlattua rahaa paljon enemmän. Ja olihan tuossakin ihan hyvä saalis kuitenkin.
Ihmisiä alkoi tosiaan kasaantumaan taaksemme ja lopulta kello alkoi matelemaan myöskin eteenpäin. Kamijolla ei ollut ketään lämppärinä, joten hän pääsisi aloittamaan heti. Jännitys salissa oli käsinkosketeltava. Kaikki vain odottivat Kamijon näkemistä ja olivat intoa täynnä. Olen iloinen, että ihmisiä oli tullut katsomaan herraa niinkin paljon, vaikka samaan aikaan Helsingissä soitti Korealainen poikabändi, joiden suosio on kasvannut suuremmaksi. Jrockin kannatus on siis hieman vähentynyt, mutta se ei niinkään haittaa, sillä tykkään paljon enemmän keikoista, joissa ei ole niin paljoa porukkaa. Kuitenkin pitää olla sen verran, että bändi saa hyvän vastaanoton ja että Suomi jää heidän mieleensä. Porukka ei ole kuitenkaan enää niin aggressiivista kuin ennen, joten nyt keikoilla on mukava käydä. Olen kuullut, että k-popin puolella asia on ihan toisin. Mutta tämäkin nähdään, sitten niin monelta eri kantilta, etten uskalla mennä sanomaan omaa mielipidettäni asiaan.
Pian lavalle tuotiinkin Kamijon mikkiteline, joka oli kiedottu ruusuköynökseen. Tässä välissä ihmiset puhkesivat suosionosoituksiin, sillä tässä vaiheessa ei ollut epäilystäkään mitä tulisi tapahtumaan. Kauaa ei mennytkään kun valot sammuivat salissa ja intro lähti soimaan kajareista. Sydän tuntui sykkivän jälleen, sillä jos alku jo kuulosti näin upealta niin millainen keikka siitä tulisi? Pian Kamijo saapuikin lavalle bändinsä kanssa, joka sai aikaan rajut huudot yleisöstä. Tunnetun hevikäsimerkin myötä heidät toivotettiin lavalle ja pian Kamijon ääni halkaisi salin. Ensimmäinen kappale lähti soimaan... Rose croix.....
Valot äänet ja kaikki olivat aivan siinä silmiemme edessä. Aivan kuin olisi seurannut Kamijon esitystä live dvd:ltä. Niin mielettömän upea ääni ja aivan samanlaiset eleet.. Kamijo ei ollut muuttunut mihinkään, vaikka lava olikin pieni ja vaatimaton. Silti herra veti täysillä ja antoi musiikin elää. Olen varma, ettei herra jättänyt ketään kylmäksi..Sellaista neroutta ei osaa edes selittää mikä Kamijosta huokuu.. Kamijon aura on jotain niin ihmeellistä, että se saa kenet tahansa sekaisin. Rose croixin jälkeen seuraavana oli vuorossa Aristocrat`s Symphony.. Tämä oli juuri se kappale, joka oli tärkeä sieltä nuoruudesta, joten tässä vaiheessa en voinut olla pidättelemättä itkua. Kamijo oli täydellinen.. Aristocrat`s Symphonista on myös monia erilaisia muistoja, joten väkisinkin se sai aikaan tunnekuohun aikaan.
Vielä ei ole julkaistu virallista settilistaa, mutta linkkaan tähän mikä oli jossain välissä näkyvissä Kamijon twitterissä. Pitää, sitten linkata uusi kun sellainen tulee, mutta tässä tosiaan biisit mitä Kamijo keikallaan soitti:
Lareine:
Moulin Rougesta pidän myös todella paljon ja tämän biisin aikana Kamijo sai yleisön syttymään! Kaikki tunnistivat kappaleen, joten oli huippua nähdä tämä livenä. Musiikkivideosta en pahemmin pidä, sillä se ei sykähdytä niin paljoa, mutta muuten biisi on loistava. Kamijo sai kaikki tanssimaan, josta olen todella iloinen. Muistan miten pääsimme häntä myös koskemaan ja erään biisin aikana hän tarttui ihmisten käsiin sanomansa jälkeen "Olen nälkäinen ja te olette lampaitani", jolloin tunsin kuinka hän nappasi kiinni sormenpäistäni ja alkoi vetämään meitä perässään lavalle. Minun ja Millan kädet olivat samaan aikaan hänen kädessään, joten pääsimme kummatkin häntä koskeamaan. Sellaista lava karsimaa on vaikea kuvailla, mutta Kamijo vain osasi hoitaa kaiken niin täydellisesti alusta loppuun... Oli hienoa nähdä hänen eläytymisensä ja kuinka hän otti faninsa huomioon lavalla. Olimme tosiaan olleet jo varmoja siitä, ettei häneen saisi koskea ollenkaan koska kyseessähän oli kuitenkin Kamijo... Yllätyimme siis positiivisesti ja olen edelleen haltioitunut siitä miten hyvät paikat saimme lavan edestä. Olimme juuri täydellisillä paikoilla catwalkilla ja juuri siinä reunassa mihin Kamijo asteli eniten. Käteni eksyi monesti hänen jalkoihinsa ja käsivarsiinsa. Välillä Kamijo diivamaisesti härnäsi yleisöä, sillä hän saattoi vain astella lavanreunalle ja juuri kun kaikki yrittivät häneen koskea niin pyörähti kauemmaksi. Tällaisiä keikkoja rakasta, joissa annetaan artistille kuitenkin oma rauha ja mahdollisuus tulla itse ottamaan kontaktia yleisöstä jos niin haluaa. Yllätyin siitäkin miten paljon hän kuitenkin otti faneihinsa kontaktia keikan aikana.
Oli ihana kuulla myös MASQUERADE, joka tosiaan on tunnettu biisi Versaillesin ajoilta. Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli itsekin nousta lavalle ja tanssahdella Kamijon kanssa. Saatoin niin nähdä Versaillesin palatsin mielessäni ja kuinka Kamijo tanssittaisi nuoria kauniita neitoja ympäri salia.Death Parade oli huippu! Tässä kohdin Kamijo sai yleisön marssimaan musiikkinsa tahtiin ja vaikka meillä, joilla ei ollut kovinkaan paljoa tilaa edessä pystyimme hänen marssirytmiään noudattamaan. Keikan aikana väenpaljous vain kasaantui takanamme niin, että jouduimme pian olemaan puristuksissa lavaa vasten, mutta se ei haitannut lainkaan! Rakastuin todella paljon erääseen Lareinenkin biisiin, joka oli täysin vieras meille, sillä emme olleet koskaan aikaisemmin tätä kuunnelleet. Biisi oli nimeltään Ano hito aishita hito nara ja tämän aikana herra sai yleisön liikuttumaan niin paljon, että kun musiikki loppui ja hiljaisuus laskeutui saliin kuului vain ihmisten itkua. Se oli kaunista ja koskettavaa ja tämän biisin aikana itsekin itkin. Itkin onnesta, sillä Kamijon ääni oli vain niin upeaa ja täydellistä, että se kosketti monia salissa olevia. Kamijo vain onnistui luomaan siteen kaikkien ympärille ja kaikki se eläytyminen tässä biisissä sai minut rakastumaan hänen ääneensä vielä hitusen enemmän. Oli hienoa nähdä miten herra itsekin tärisi kappaleen aikana. Muistan miten hän tärisi polvillaan lattialla samalla kun tätä herkkää kappalettaan lauloi. Yritimme etsiä kotona tuota biisiä ja sen myös löysimmekin, mutta harmillisesti se ei kuulostanut siinä niin hyvältä kuin mitä se oli kuulosti keikan aikana.Oli siis ihanaa kuulla se nyt ja siitä olen myös suunnattoman onnellinen...
Niin... Ja ei unohdeta Masashia! Masashi näytti myös omalta itseltään keikan aikana ja häneenkin pääsimme koskemaan. Masashin käsivarret...... Kylki ja sääret ja... Noniin... Masashi oli myös täydellinen. Oli hämmentävää miten hänkin tuli yleisöä tervehtimään ja aina tuntui hämmentyneen jos joku huusi hänen nimeään yleisöstä. Kamijon rumpalikin oli todella suloinen tummine meikattuine silmineen ja kiharine hiuksineen. Kutsuimmekin häntä nimellä "pikku prinssi" kun emme ensin tienneet hänen nimeään. Maoki oli tämän suloisuuden nimi, joten nimi oli yhtä söppänä kuin mies itse. Pääsimme näkemään myös vampirismia, sillä Kamijo puri kitaristiaan kaulaan keikan aikana, joka sai ihmiset hurmoksiin.
Saimme herrat vielä encoreenkin raivokkaan huudon ja töminän kera. Sitten koittikin viimeisen kappaleen aika eli Louis... Ilmassa oli selkeästi aistittavissa kaipausta ja ikävää, sillä saisimmehan heiltä vielä viimeisen kappaleen ennen kun he lähtisivät, eivätkä tulisi enää takaisin. Louis kuulosti kauniilta ja se sai kaipuuden vain kasvamaan sisälläni vielä enemmän. En yhtään ihmettele miksi Kamijo rakastaa vampyrismia niin paljon.. Louis toi heti mieleen Veren vangit elokuvan, joka on lemppareitani. Viimeiseksi herra kiitti bändiläisiään halaamalla ja lopuksi osoitti kiitokset myös meille kaikille. Tämän jälkeen pääsimme viimein näkemään kaveriammekin, vaikka olimmekin erkaantuneet toisistamme ennen keikkaa. Hänkin oli pitänyt kovasti keikasta ja hetken siinä jutusteltuamme otimme takkimme ja tavaramme narikasta ennen kuin astuimme sumuiseen yöhön.
Lempibiisit uudelta levyltä:
Ilta oli niin koskettava, että sen tajuaa vasta kun pääsee kokemaan, jotain sellaista, joka on itselle tärkeää ja rakasta. En uskonut, että pääsisin näkemään tuota ihanaa herraa koskaan.
En voi sanoa muuta kuin, että...
.....Kiitos tuhannesti......
Ehdimme onneksi julkisille ihan hyvin, vaikka junaan jouduimmekin hieman juoksemaan, sillä bussi pysähteli liikaa matkalla asemalle. Päästyämme viimein juna-asemalle meillä oli vain todella vähän aikaa ostaa liput automaatista. Meidän oli ollut tarkotus olla perillä 15:38, mutta bussin myöhästelyn vuoksi olimme siellä vasta 15:45 ja junamme lähti 15:49, joten meille tuli siinä pienoinen kiire. Oletimme junan lähtevän tapansa mukaan ykkösraiteilta, joten ehdimme jo hieman hengähtää, että ei tässä mikään kiire vielä ole, sillä ehtisimme hyvin ostaa liput koneesta ja mennä, sitten odottelemaan junaan, mutta lippuja ostaessamme huomasimmekin, että juna lähteekin kakkos raiteelta.! Siinä tulikin jo pienoinen epätoivo, että ei... Ehdimmekö siihen ollenkaan, sillä junaa jo kuulutettiin saapuvaksi kun ostimme lippuja. Mutta juokseminen kannatti ja pian olimmekin jo turvallisesti junassa. Korsetin kanssa oli hienoa loikkia rappusia ylös, mutta se oli sen arvoista, vaikka veren makukin nousi suuhun.
Saavuimme keikkajonoon noin viideksi, sillä meitä vippejä alettaisiin päästämään sisälle kuudelta, sillä meillä oli aikaisempi sisäänpääsy kun normijonossa olevilla. Tässä kohden normijonossa oli paljon vähemmän porukkaa, joten kauhistelimme jo miten Kamijon kuvauksissa tulisi nuo ryhmäkuvat onnistumaan. Vip-lippuja oli rajoitettu erä, joten niitä tuntui olevan myynnissä taas _paljon_... Näimme jonossa myös pikaisesti Lauraakin, joka oli tullut myös Kamijoa katsomaan. Ehdimme vaihtaa nopeasti kuulumisia ennen kun tiemme erosivat. Hän oli kaveriensa seurana normijonossa, vaikka itsellään oli vippi myös. Oli kuitenkin ehtinyt tulla omalle paikalleen, sillä hän oli ennen meitä kuitenkin sisällä kun meitä alettiin päästämään sisätiloihin. Jännitys vain tiivistyi ja sydän alkoi takomaan rinnassa sitä mukaan mitä lähemmäksi pääsimme Glorian ovia.
Sisätiloihin päästyämme meidät ohjattiin oikeille paikoille, sillä sisällä oli omat jonossa, jotka johtivat saliin ja Kamijon kuvauksiin. Jono näytti toivottoman pitkältä, mutta nopeasti sekin liukui eteenpäin. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa ihmisiä oli noin 25-30henkeä, joten siitäkin hieman näkee paljonko niitä vippejä oli myynnissä. Kuitenkin tuo tilaisuus oli hyvin järjestetty, josta olen kyllä ihan tyytyväinen. Vippejä vain oli mielestäni liikaa ja tässä kohdin tuli ihan samanlainen fiilis mitä Miyavinkin keikalla oli kuulemma ollut. Olisiko Kamijon näkeminen samanlaista? Odotuksemme kuitenkin palkittiin kun vuoromme oli astua saliin. Tässä kohden katseeni eksyi lavalle ja korokkeeseen, jossa Kamijo istui tuolillaan kahden henkivartijansa kanssa.. Olin saada kohtauksen, sillä Kamijo oli niin nätti mitä kuvissakin näkee! Siinä herra oli aivan edessämme samalla kun sydän pamppailen jono kulki tätä ihanaa laulajaa lähemmäksi. Mietimme pitkään kumpi meistä menisi kättelmään Kamijoa ensin, sillä minusta tuntui kuin jalkani eivät toimisi kohta ollenkaan. Ajatus siitä, että joutuisin pian nousemaan rappuset ylös Kamijon luokse sai kehoni tärisemään. Jalkani tuntuivat voimattomilta samalla kun poskeni hehkuivat tämän näkemisestä. Lopulta uskaltauduin ennen Millaa nousemaan rappuset, sillä koin sen paremmaksi vaihtoehdoksi ja olisihan Milla takanani jos oikeasti menettäisin järkeni. Muistan kuinka katsoin jalkojani kun nousin viimein rappuset ylös samalla kun keskityin hengittämiseen. En saisi mokata nyt... Se olisi ollut hirveintä jos olisin hänen edessään alkanut itkemään. Tunteet ja muistot teiniajoilta nousivat mieleeni, joten sydämeni oli oikeasti pakahtua kun siten olinkin jo hänen edessään. Suora katsekontakti..... Käden ojennus... Pian tunsin hänen kätensä omassani, joka sai ihanan tunteen leviämään sisälleni. Näytin varmasti todella fiksulta kun vain tuijotin häntä ja kuuntelin pitkän litanian kun hän kiitti minua eri kielillä enkä tajunnut vastata kun vain lopuksi, että "Thank you". Muistan kun mieleeni jäi vain hänen Ranskaksi lausuma kiitoksensa "Bonjur", joka saa hymyn nousemaan korviin asti.Vielä nopea vilkaisu häneen ja käden irrotus samalla kun lähdin laskeutumaan tärisevineni jalkojeni portaita alas. Se hetki oli taianomainen... Liian sumea, mutta samalla niin selkeä, että saa minut liikuttumaan jälleen. Sillä hetkellä tunsin itseni maailman onnellisemmaksi "tytöksi", sillä olin viimein päässyt näkemään Kamijon.. Pitkäaikainen unelmani toteutui juuri sillä hetkellä...
Kättelyn jälkeen jäimme seuraamaan muiden reaktioita kun viimeisiä vippiläisiä päästettiin sisälle. Kamijo sai paljon lahjoja Suomalaisilta faneiltaan ja hieman harmitti, ettei itse tajunnut ostaa, vaikka ruusua hänelle, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla jos hän tänne vielä eksyy. Ehkä olisin ollut liian shokissa jos olisin joutunut hänelle jotain antamaan. Olisin varmasti lähtenyt lahjani kanssa ja tajunnut omalla paikallani, että hei... Unohdin antaa tämän hänelle.. Ehkä siis ihan hyvä, ettei minulla ollut hänelle mitään. Muiden kätellessä Kamijoa ja viimein hänen lähdettyä lavalta kävimme Millan kanssa katsomassa myyntipöytää uteliaina, sillä tarkotus oli ollut ostaa hänen yksi levynsä, joten hieman vilkuilimme mitä muuta siellä oli tarjottavana. Kuitenkaan emme saaneet vielä mitään ostaa (käsky kävi järkkääjiltä), joten palasimme omille paikoillemme. Siten jäimmekin katsomaan miten lavaa alettiin järjestämään paikoilleen. Kummallakin sivulla oli aidat, mutta catwalk osuus oli aivan paljas aidoista. Kamijolla siis tulisi olemaan catwalk! Tuo oli muutenkin hyvä systeemi, sillä bändi saisi olla kuitenkin rauhassa aitojen takia ja saisivat tulla catwalkille sitä mukaan kun haluaisivat ottaa yleisöön kontaktia paremmin. Catwalk oli meille tuttu ja sen kohdat minne kannattaisi suunnata kun annettaisiin viimein lupa asettua lavan eteen..
 |
| Nää ei koskaan onnistu ittensä kohdalla, mutta tunnelma oli kuietnkin tärkeintä! ^u^ |
 |
| Kamijo ^u^ |
Kauaa emme joutuneetkaan siinä seisoa kun meille annettiinkin jo lupa siirtyä lavalle. Milla tarttui automaattisesti käteeni ja lähti kuljettamaan catwalkille. Minä tietysti kiltisti seurasin perässä. Saimme hyvät paikat, joten siitä tulisimme näkemään hyvin keikan. Itse olin lavan päädyssä ja Milla sivulla vieressäni. Näköyhteys oli siis aivan täydellinen. Oliko tämäkin vain onnekasta tuuria, että pääsimme niin eteen? Ehkä jokin suurempi voima oli ohjannut meidät juuri siihen, vaikka ihmisiä oli keikalla paljon. Sali siis alkoi täyttymään sitä mukaan kun saimme itsellemme mukavat paikat. Milla joutui hieman taistelemaan omasta paikastaan, mutta onnistui siinä kuitenkin pysymään. Kävin myyntipöydässäkin ennen kun saliin alettiin päästämään normi lippulaisia, joten ehdin hyvin takaisin omalle paikalleni lavan eteen, sillä Milla osasi pitää paikkaani paremmin kuin se, että hän olisi itse lähtenyt käymään myyntipöydässä, joten hänen paikkansa olisi varmasti viety sillä välin. Sain ostettua meille Kamijon HEART albumin (tältä albumilta Kamijo soitti paljon kappaleita ja siinä oli myös monia lemppareitakin), julisteen ja valokuvasetin. Emme tällä kertaa käyttäneet järjettömästi rahaa, sillä myyntipöydässä ei ollut oikein sellaista mitä olisi voinut ostaa vielä siihen lisäksi. Olisihan siellä ollut toinenkin levy Kamijolta, mutta se oli minialbumi, joten saimme enemmän rahoillemme vastinetta kun ostimme tuon kokopitkän albumin. Päätimme kuitenkin, että tilaisimme tuon Vampire Symphonyn ClosetChildissa, jonne tekisimme sitten isomman tilauksen. Tuolla verkkokaupassa tuo kyseinen levy oli paljon halvempikin ja sen mukana tuli myös photobookikin. HEART oli Kamijon ensimmäinen albumi, joten sen hankkiminen keikalta oli paljon järkevämpää. Olisihan siellä ollut myynnissä myös joku vieraskin photobook, mutta se oli liian hintava meidän butjettiimme, joten tällä kertaa ostokset jäivät hieman vähäisiksi. Olihan viikko takaperin ollut vasta ADAMSin keikka, joten siellä tuli tuhlattua rahaa paljon enemmän. Ja olihan tuossakin ihan hyvä saalis kuitenkin.
 |
| Keikkashoppailut ^u^ |
Ihmisiä alkoi tosiaan kasaantumaan taaksemme ja lopulta kello alkoi matelemaan myöskin eteenpäin. Kamijolla ei ollut ketään lämppärinä, joten hän pääsisi aloittamaan heti. Jännitys salissa oli käsinkosketeltava. Kaikki vain odottivat Kamijon näkemistä ja olivat intoa täynnä. Olen iloinen, että ihmisiä oli tullut katsomaan herraa niinkin paljon, vaikka samaan aikaan Helsingissä soitti Korealainen poikabändi, joiden suosio on kasvannut suuremmaksi. Jrockin kannatus on siis hieman vähentynyt, mutta se ei niinkään haittaa, sillä tykkään paljon enemmän keikoista, joissa ei ole niin paljoa porukkaa. Kuitenkin pitää olla sen verran, että bändi saa hyvän vastaanoton ja että Suomi jää heidän mieleensä. Porukka ei ole kuitenkaan enää niin aggressiivista kuin ennen, joten nyt keikoilla on mukava käydä. Olen kuullut, että k-popin puolella asia on ihan toisin. Mutta tämäkin nähdään, sitten niin monelta eri kantilta, etten uskalla mennä sanomaan omaa mielipidettäni asiaan.
Pian lavalle tuotiinkin Kamijon mikkiteline, joka oli kiedottu ruusuköynökseen. Tässä välissä ihmiset puhkesivat suosionosoituksiin, sillä tässä vaiheessa ei ollut epäilystäkään mitä tulisi tapahtumaan. Kauaa ei mennytkään kun valot sammuivat salissa ja intro lähti soimaan kajareista. Sydän tuntui sykkivän jälleen, sillä jos alku jo kuulosti näin upealta niin millainen keikka siitä tulisi? Pian Kamijo saapuikin lavalle bändinsä kanssa, joka sai aikaan rajut huudot yleisöstä. Tunnetun hevikäsimerkin myötä heidät toivotettiin lavalle ja pian Kamijon ääni halkaisi salin. Ensimmäinen kappale lähti soimaan... Rose croix.....
 |
| Kuva Suomen keikalta! https://twitter.com/B7Klan |
Valot äänet ja kaikki olivat aivan siinä silmiemme edessä. Aivan kuin olisi seurannut Kamijon esitystä live dvd:ltä. Niin mielettömän upea ääni ja aivan samanlaiset eleet.. Kamijo ei ollut muuttunut mihinkään, vaikka lava olikin pieni ja vaatimaton. Silti herra veti täysillä ja antoi musiikin elää. Olen varma, ettei herra jättänyt ketään kylmäksi..Sellaista neroutta ei osaa edes selittää mikä Kamijosta huokuu.. Kamijon aura on jotain niin ihmeellistä, että se saa kenet tahansa sekaisin. Rose croixin jälkeen seuraavana oli vuorossa Aristocrat`s Symphony.. Tämä oli juuri se kappale, joka oli tärkeä sieltä nuoruudesta, joten tässä vaiheessa en voinut olla pidättelemättä itkua. Kamijo oli täydellinen.. Aristocrat`s Symphonista on myös monia erilaisia muistoja, joten väkisinkin se sai aikaan tunnekuohun aikaan.
Vielä ei ole julkaistu virallista settilistaa, mutta linkkaan tähän mikä oli jossain välissä näkyvissä Kamijon twitterissä. Pitää, sitten linkata uusi kun sellainen tulee, mutta tässä tosiaan biisit mitä Kamijo keikallaan soitti:
Lareine:
あの人愛した人なら (Ano hito aishita hito nara)
Fiancailles
Fiancailles
Versailles:
Aristocrat's Symphonny
MASQUERADE
Ascendead master
Ascendead master
Kamijo (solo):
Rose Croix
Sacrifice of Allegro
Royal Tercet
Moulin Rouge
Romantique
Death Parade
Dying Table
Louis 〜艶血のラヴィアンローズ〜
Sacrifice of Allegro
Royal Tercet
Moulin Rouge
Romantique
Death Parade
Dying Table
Louis 〜艶血のラヴィアンローズ〜
Moulin Rougesta pidän myös todella paljon ja tämän biisin aikana Kamijo sai yleisön syttymään! Kaikki tunnistivat kappaleen, joten oli huippua nähdä tämä livenä. Musiikkivideosta en pahemmin pidä, sillä se ei sykähdytä niin paljoa, mutta muuten biisi on loistava. Kamijo sai kaikki tanssimaan, josta olen todella iloinen. Muistan miten pääsimme häntä myös koskemaan ja erään biisin aikana hän tarttui ihmisten käsiin sanomansa jälkeen "Olen nälkäinen ja te olette lampaitani", jolloin tunsin kuinka hän nappasi kiinni sormenpäistäni ja alkoi vetämään meitä perässään lavalle. Minun ja Millan kädet olivat samaan aikaan hänen kädessään, joten pääsimme kummatkin häntä koskeamaan. Sellaista lava karsimaa on vaikea kuvailla, mutta Kamijo vain osasi hoitaa kaiken niin täydellisesti alusta loppuun... Oli hienoa nähdä hänen eläytymisensä ja kuinka hän otti faninsa huomioon lavalla. Olimme tosiaan olleet jo varmoja siitä, ettei häneen saisi koskea ollenkaan koska kyseessähän oli kuitenkin Kamijo... Yllätyimme siis positiivisesti ja olen edelleen haltioitunut siitä miten hyvät paikat saimme lavan edestä. Olimme juuri täydellisillä paikoilla catwalkilla ja juuri siinä reunassa mihin Kamijo asteli eniten. Käteni eksyi monesti hänen jalkoihinsa ja käsivarsiinsa. Välillä Kamijo diivamaisesti härnäsi yleisöä, sillä hän saattoi vain astella lavanreunalle ja juuri kun kaikki yrittivät häneen koskea niin pyörähti kauemmaksi. Tällaisiä keikkoja rakasta, joissa annetaan artistille kuitenkin oma rauha ja mahdollisuus tulla itse ottamaan kontaktia yleisöstä jos niin haluaa. Yllätyin siitäkin miten paljon hän kuitenkin otti faneihinsa kontaktia keikan aikana.
Oli ihana kuulla myös MASQUERADE, joka tosiaan on tunnettu biisi Versaillesin ajoilta. Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli itsekin nousta lavalle ja tanssahdella Kamijon kanssa. Saatoin niin nähdä Versaillesin palatsin mielessäni ja kuinka Kamijo tanssittaisi nuoria kauniita neitoja ympäri salia.Death Parade oli huippu! Tässä kohdin Kamijo sai yleisön marssimaan musiikkinsa tahtiin ja vaikka meillä, joilla ei ollut kovinkaan paljoa tilaa edessä pystyimme hänen marssirytmiään noudattamaan. Keikan aikana väenpaljous vain kasaantui takanamme niin, että jouduimme pian olemaan puristuksissa lavaa vasten, mutta se ei haitannut lainkaan! Rakastuin todella paljon erääseen Lareinenkin biisiin, joka oli täysin vieras meille, sillä emme olleet koskaan aikaisemmin tätä kuunnelleet. Biisi oli nimeltään Ano hito aishita hito nara ja tämän aikana herra sai yleisön liikuttumaan niin paljon, että kun musiikki loppui ja hiljaisuus laskeutui saliin kuului vain ihmisten itkua. Se oli kaunista ja koskettavaa ja tämän biisin aikana itsekin itkin. Itkin onnesta, sillä Kamijon ääni oli vain niin upeaa ja täydellistä, että se kosketti monia salissa olevia. Kamijo vain onnistui luomaan siteen kaikkien ympärille ja kaikki se eläytyminen tässä biisissä sai minut rakastumaan hänen ääneensä vielä hitusen enemmän. Oli hienoa nähdä miten herra itsekin tärisi kappaleen aikana. Muistan miten hän tärisi polvillaan lattialla samalla kun tätä herkkää kappalettaan lauloi. Yritimme etsiä kotona tuota biisiä ja sen myös löysimmekin, mutta harmillisesti se ei kuulostanut siinä niin hyvältä kuin mitä se oli kuulosti keikan aikana.Oli siis ihanaa kuulla se nyt ja siitä olen myös suunnattoman onnellinen...
.jpg) |
| MASQUERADE ajoilta ^u^ |
 |
| Kamijo Lareinen ajoilta |
Niin... Ja ei unohdeta Masashia! Masashi näytti myös omalta itseltään keikan aikana ja häneenkin pääsimme koskemaan. Masashin käsivarret...... Kylki ja sääret ja... Noniin... Masashi oli myös täydellinen. Oli hämmentävää miten hänkin tuli yleisöä tervehtimään ja aina tuntui hämmentyneen jos joku huusi hänen nimeään yleisöstä. Kamijon rumpalikin oli todella suloinen tummine meikattuine silmineen ja kiharine hiuksineen. Kutsuimmekin häntä nimellä "pikku prinssi" kun emme ensin tienneet hänen nimeään. Maoki oli tämän suloisuuden nimi, joten nimi oli yhtä söppänä kuin mies itse. Pääsimme näkemään myös vampirismia, sillä Kamijo puri kitaristiaan kaulaan keikan aikana, joka sai ihmiset hurmoksiin.
 |
| Kuva napattu Kamijon twitteristä ^u^ |
Saimme herrat vielä encoreenkin raivokkaan huudon ja töminän kera. Sitten koittikin viimeisen kappaleen aika eli Louis... Ilmassa oli selkeästi aistittavissa kaipausta ja ikävää, sillä saisimmehan heiltä vielä viimeisen kappaleen ennen kun he lähtisivät, eivätkä tulisi enää takaisin. Louis kuulosti kauniilta ja se sai kaipuuden vain kasvamaan sisälläni vielä enemmän. En yhtään ihmettele miksi Kamijo rakastaa vampyrismia niin paljon.. Louis toi heti mieleen Veren vangit elokuvan, joka on lemppareitani. Viimeiseksi herra kiitti bändiläisiään halaamalla ja lopuksi osoitti kiitokset myös meille kaikille. Tämän jälkeen pääsimme viimein näkemään kaveriammekin, vaikka olimmekin erkaantuneet toisistamme ennen keikkaa. Hänkin oli pitänyt kovasti keikasta ja hetken siinä jutusteltuamme otimme takkimme ja tavaramme narikasta ennen kuin astuimme sumuiseen yöhön.
Lempibiisit uudelta levyltä:
- Rose Croix
- Deat Parade
- Moulin Rogue
- Romantigue
- Louis
Ilta oli niin koskettava, että sen tajuaa vasta kun pääsee kokemaan, jotain sellaista, joka on itselle tärkeää ja rakasta. En uskonut, että pääsisin näkemään tuota ihanaa herraa koskaan.
En voi sanoa muuta kuin, että...
.....Kiitos tuhannesti......
